maanantai 12. syyskuuta 2022

Elokuva-arvostelu: Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä

Kerroin toissapäiväisen elokuva-asun esittelyn yhteydessä, että tänään tulee arvostelu katsomastani Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä -elokuvasta. Mainitsen heti tähän alkuun, että koska pääsin ilmaiseksi sisään, minulla ei ole lippua, jota olisi voinut hyödyntää kuvituksessa. Niinpä kuvaan on hyödynnetty tällä kertaa Y-kinon kotisivuja. Nyt kuitenkin arvosteluun elokuvasta, jonka traileri on katsottavissa täällä!

Rooleissa:
Mielensäpahoittajan roolin esittää taidokkaasti legendaarinen Heikki Kinnunen. Hänen veljenään Tarmona nähdään loistava Kari Väänänen. Mielensäpahoittajan poikia näyttelevät Iikka Forss ja Ville Tiihonen sekä heidän vaimojaan Mari Perankoski ja Tiina Lymi. Sivurooleissa nähdään mm. muusikkona paremmin tunnettu Samu Haber ja Silu Seppälä.

Juoni lyhyesti:
Mielensäpahoittajan arki rullaa tuttujen rutiinien mukaan: kevät on tullut ja varhaisperunasato kypsyy. Hän kuitenkin kolaroi rakkaan Eskorttinsa ja auto pitää romuttaa. Uusi, nykyaikainen kulkuneuvo ei tule kyseeseen ja lähin vm. 1972 Eskortti löytyy Saksasta. Kun Mielensäpahoittajan pojat kieltäytyvät auttamasta, hänen pitää matkustaa Saksaan yksin.

Mielensäpahoittaja tarvitsee Hampuriin saavuttuaan veljensä Tarmon apua. He eivät ole olleet tekemisissä vuosikymmeniin. Tarmo, joka on Mielensäpahoittajan täydellinen vastakohta, lupaa auttaa veljeään Eskortin etsinnässä. Auton etsinnän lomassa mutkaisen matkan varrella kaivetaan esiin veljesten väliset vanhat ja uudet kuopat.
Dome Karukosken ohjaama Mielensäpahoittaja sai ensi-iltansa v. 2014. Antti Litja teki hienoa työtä nimikkohahmona, ja elokuvakin oli hauska draamakomedia. Valitettavasti Litja sairastui – ja lopulta menehtyi – eikä voinut osallistua Tiina Lymin ohjaaman Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvan kuvauksiin. Heikki Kinnunen puki tutun karvahatun päähänsä Litjan sijaan. Hän jatkaa Mielensäpahoittajana kolmannessa, Mika Kaurismäen ohjaamassa elokuvassa. Mielestäni Kinnusen Mielensäpahoittaja oli yhä jäärä, mutta Litjaan verrattuna sympaattisempi.
 
Tämä elokuva on edellisosaa hieman epätasaisempi. Toisessa jatko-osassa tajuttiin, ettei elokuvaan riitä nimihahmon yksinäinen horina ja hortoilu, vaan hän tarvitsee osuvan vastaparin. Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvassa sellainen oli lapsenlapsi, teini-ikäinen Sofia, jota Satu Tuuli Karhu esitti loistavasti. Nyt se on veli Tarmo, joka on luonteeltaan kaikkea sitä, mitä Mielensäpahoittaja ei: puhelias, avoin ja leppoisa.
 
Mikään elokuvan juonessa ei ole sellaista, mitä ei olisi käsitelty tuhansia kertoja elokuvissa, tv-sarjoissa tai kirjoissa. Lähisukulaisten rikki menneitä suhteita, joita yritetään korjailla, joissa opitaan jotain muista ja itsestä. Elokuvassa kaikelle löytyy uskottava ja inhimillinen selitys.
 
Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä oli pienimuotoinen pettymys, sillä pidin aiemmista elokuvista. Hahmon perusolemus on muuttunut, eikä vanhus heitä enää kekseliään pisteliäitä huomioita nykymaailman hömpötyksistä ja ongelmista. Hauskuus on vaihtunut harmaaseen totisuuteen. Elokuvan loppu olisi hyvä päätös Mielensäpahoittaja-trilogialle. Jää nähtäväksi, tuleeko jatko-osia vielä. 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)