torstai 31. joulukuuta 2020

Joulukuiset lukuelämykset

Nyt on tämän vuoden viimeisen kirja-arvostelun aika! Sekä luin romaanin että kuuntelin äänikirjan, joissa molemmissa päähenkilö kuuluu vähemmistöön. Aloitan romaanista, jonka omistan myös elokuvana. Kyse on tällaisesta loistokkuudesta:
17-vuotias Elio on tottunut siihen, että joka kesä hänen perheensä tarjoaa italialaisest merenrantahuvilastaan vuokrahuoneen amerikkalaiselle jatko-opiskelijalle. Kesällä 1987 taloon saapuu rento ja hurvaama Oliver, ja ujon Elion maailma järkkyy.
 
Aurinkoinen Italia, ensirakkauden huuma, säkenöivä äly ja riipaiseva pettymys tekevät kirjasta heti klassikon sekä yhden aikamme suurista rakkaustarinoista.
 
Aciman kuvaa tarkasti ja uskottavasti Elion tapoja tutkia Oliverin ilmeitä, sanoja ja äänenpainoja. Acimanin käyttämä kieli on rikasta ja kuvailevaa. Lauseet ovat usein pitkiä ja kerronta toisinaan on lähes poukkoilevaa.
 
Paikoin Kutsu minua nimelläsi on todella syvällinen ja filosofinen kirja, joka tarjoaa hyviä elämänviisauksia. Aciman kuvaa taidokkaasti ensirakkauden herättämiä tunteita. Minusta onkin parasta, että hän keski-ikäisenä miehenä tavoittaa 17-vuotiaan herkän pojan äänen.
 
Kirjan loppu herättää ristiriitaisia tuntemuksia: Toisaalta Elion ja Oliverin lyhyt rakkaustarina on täydellinen ilman perinteistä onnellista loppua. Miehet eivät nimittäin saa toisiaan, vaan ajautuvat kesän lopussa erilleen. Vanhempina he kuitenkin vielä tapaavat muistaen kaiken.
 
Niin paljon kuin kirjasta pidinkin, pidin ehkä yllättäen elokuvasta enemmän, sillä siinä on parempi loppuratkaisu. Oliver jäi valitettavan etäiseksi kirjassa ja on mielestäni elokuvassa paremmin esillä. Toisaalta Elio tuli paremmin esiin kirjassa. Kyllä tämä kannattaa kuitenkin ehdottomasti lukea! 4/5

Sitten kuunteluelämyksen pariin! Eilen sain kuunneltua loppuun tämän äänikirjan:
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa (kuunneltu äänikirjana, lukijana Vera Kiiskinen)
On lauseita, jotka jakavat ajan kahtia. Yhdellä tällaisella nainen menettää aviomiehensä. Hän seuraa, miten tätä on päivä päivältä vähemmän ja miten sekä tuleva että mennyt romahtavat tuntemattomaan – kuin laivat, jotka tippuvat kartan reunalta sinne, missä merihirviöt elävät.

Nainen haluaa merkitä aviomiehen muistiin ennen kuin tämä katoaa. Nainen haluaa todistaa, että hänellä oli kerran sellainen. Kuvien päälle kuitenkin lipuu muita kuvia: Kolumbus suutelemassa Intian hiekkaa, piirtämässä karttaa, joka asettaa vuoret, saaret ja satamat paikoilleen, sekä huutamassa myrskyyn.

Nainen miettii, että on mahdollista seistä rantahiekassa, piirtää saari kartalle ja antaa sille nimi, mutta samaan aikaan olla maanosan verran väärässä. Hän muistaa aviomiehensä jokaisen yksityiskohdan.
 
Ennen kuin mieheni katoaa on raadollisen rehellinen tutkielma todellisuuden odottamattomasta luonteesta ja kipeästä luopumisesta. Ahavan voimakas, mutta pakoton ilmaisu tekee uskomattomasta tarinasta vavahduttavaa romaanitaidetta.

Mietin jopa kolme vuotta, tartunko tähän kirjaan. Lopulta päädyin kuuntelemaan tämän, vaikka se nyt hieman kaduttaakin.

Ahava kertoo oman tarinansa lisäksi Kristoffer Kolumbuksen löytöretkistä valtameren yli. En ensin tajunnut lainkaan, miksi hän oli valinnut rinnakkaiskertomukseksi juuri nämä retket. Kirjan lopussa tarinat kuitenkin nitoutuvat yhteen.
 
Mielestäni kirjan suurin ongelma oli se, että romaani oli kirjoitettu Ahavan näkökulmasta eikä hänen entinen puolisonsa päässyt kertomaan omaansa. Kuunnellessani minulle nousi vahvasti esiin tunne siitä, että Ahava kantaa kaunaa miestään kohtaan ja vihaa häntä siksi, että mies tuo esiin viimein sen, mitä hän on aina tiennyt olevansa. Silti on pakko todeta, että Ahava osaa kirjoittaa, sillä romaanin kieli oli todella kaunista ja taitavaa. En ole kuitenkaan ihan varma, luenko hänen muuta tuotantoaan, tämä kirja kun oli aikamoinen pettymys. 2/5

maanantai 28. joulukuuta 2020

Joulun 2020 lahjat

Lupasin eilisessä blogitekstissä pysyä tänään joulun tunnelmissa esittelemällä tämänvuotiset lahjani. Jaoin ne taas kategorioihin, jotta selaaminen olisi helpompaa.

Ruoka:
Ajanviete:
Kauneus:
Sisustus:
Asusteet ja vaatteet:
Paljastuiko teidän joululahjojenne joukosta jotain yllättävää? Entä onko teillä tapana edes jakaa joululahjoja?

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Poikkeuksellinen joulu kuvina

Tämän poikkeuksellisen vuoden joulu on nyt vietetty! Tällä kertaa se vierähti vanhempien ja poikaystävän luona. Aiemmista vuosista poiketen emme suunnanneet porukalla isovanhempieni luo, vaan suuntasimme sinne kukin tahoillamme eri aikaan.

Minusta tuntui, että olin tänä jouluna laiska myös kuvaamiseen suhteen, mutta alkaessani käsitellä valokuvia huomasin olleeni väärässä. Otin niitä yli 70 kpl, mutta tässä tekstissä esittelen vain parhaimmat. ;) Tänä vuonna siis koristelin joulukuusen...:
...ihastelin suloisia joulukoristeita...:
...ja erilaisia kasveja...:
...hain valoterapiaa erilaisista valaistuksista...:
...herkuttelin vähän liikaakin...:
...hämmästelin valtavaa lahjakasaa...:
...sekä kulutin aikaa kirjan, tv-sarjojen ja elokuvien parissa:
Millaisissa tunnelmissa te vietitte joulua? Muuttiko koronatilanne jotenkin jouluperinteitänne?