maanantai 30. marraskuuta 2020

Marraskuiset lukuelämykset

Näin marraskuun viimeisenä päivänä on aika arvostella tämän kuun lukuelämykset. Toinen niistä tosin on äänikirja, jota aloin kuunnella viime kuun puolella. Kirja taas oli minulla luettavana jo kesästä asti! Molemmat teokset sijoittuivat Afrikkaan. Aloitan äänikirjasta, sillä sain sen ensin loppuun:
Nura Farah: Aurinkotyttö (kuunneltu äänikirjana, lukijana Usva Kärnä)
Kapinallinen somalityttö joutuu maksamaan kalliisti haaveistaan – mihin kaikkeen vanhempien valta ulottuu?

Shamsu haaveilee koulunkäynnistä ja elämästä kaupungissa. Hänen isänsä, klaanin päämies, kuitenkin vastustaa jyrkästi naisten koulutusta ja tahtoo tyttärensä jatkavan vanhoja perinteitä. Shamsun pitää alistua, mutta hänen sisällään kytee. Ystäviensä kanssa hän paimentaa lampaita ja haaveilee rakkaudesta.

Haave muuttuu todellisemmaksi, kun hän kohtaa komean opettajanuorukaisen. Nuoret tapaavat toisiaan salaa. Samaan aikaan vanhemmat löytävät sopivan ja varakkaan aviomiesehdokkaan Shamsulle.

Aurinkotyttö on kiehtova kuvaus aavikon tytön itsenäistymisestä 1970-luvun Somaliassa.
 
Nura Farah julkaisi kuutisen vuotta sitten esikoisromaaninsa Aavikon tyttäret, josta tekemäni arvostelun voi lukea täältä. Kirja sijoittuu 1940–1960-lukujen Somaliaan ja kertoo paimentolaistyttö Khadijan vaiheista. Aurinkotyttö jatkaa saman suvun tarinaa. Ajassa on siirrytty vuosikymmen eteenpäin ja keskushenkilönä tavataan Khajidan tytär Shamsu. Äitinsä tapaan Shamsulla on vahva, pohdiskeleva luonne, eikä hän asetu nätisti naisen perinteiseen, miehelle alisteiseen rooliin. Perheen perustamisen ja eläinten paimentamisen sijaan Shamsu haaveilee koulutuksesta ja opiskelusta. 
 
Farah kuvaa elävästi aavikolla elävän somaliyhteisön tapoja, käsityksiä ja perinteitä. Myös ristiriita, jota Shamsun äiti kokee pakottaessaan tytärtään oikeaksi katsomiinsa, mutta Shamsulle vastenmielisiin ratkaisuihin, tulee esiin.
 
Romaani avaa Farahin edellisen kirjan tavoin kiinnostavan näkymän huonosti tunnettuun somalikulttuuriin.
 
Shamsun tarina jää kirjassa auki, joten jatko-osa on mahdollinen. Olisi mahtavaa, jos sellainen tulisi! 4/5
 
Sitten lukemaani kirjaan! Se oli tämä:
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo
Kun David Livingstone kuolee etsiessään Niilin lähteitä, hänen seurueensa on vaikean kysymyksen edessä: pitäisikö heidän haudata tutkimusmatkailija Afrikkaan vai kuljettaa ruumis takaisin aavikolle, josta se voitaisiin viedä kotiseudulle Isoon-Britanniaan?

Viimeisenä uskollisuudenosoituksenaan seurueen jäsenet päättävät lähteä pitkälle matkalle kohti merta. Vaarallisen taipaleen aikana he joutuvat kyseenalaistamaan keskinäiset suhteensa, oman identiteettinsä ja tohtori Livingstonen työn merkityksen Afrikalle.

Matkakertomus laajenee nerokkaaksi romaaniksi, joka käsittelee yhtä kulttuurin tunnetuimmista tarinoista, Afrikan mantereen historiaa ja ihmisen toiveita.
 
Pimeydestä loistaa valo -romaanin keskeisin henkilö David Livingstone on ollut ihan oikeasti olemassa. Kirjan alussa on kartta Livingstonen kolmesta tutkimusmatkasta Afrikkaan. Hän oli lääkäri, kirjailija, tutkimusmatkailija, lähetyssaarnaaja ja orjuuden vastustaja. Gappah on tehnyt laajaa taustatyötä kirjaa varten, minkä osoittaa kattava lähdeluettelo kirjan lopussa. Vaikka romaani on faktaan perustuva fiktio, se on myös henkilökuva Livingstonesta.
 
Miehen ruumista kuljettava saattue muodostuu entistä orjista ja palvelijoista, joita on yhteensä 69. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, sillä siinä kaksi henkilöä, Halima ja Jacob Wainwright, kertovat matkan etenemisestä. Halima on seurueen kokki, suorasukainen ja oppimaton nainen, joka ei osaa lukea. Hän on entinen orja, jonka Livingstone on ostanut vapaaksi.
 
Toinen kirjan kertojista on parikymppinen intialaisen Nassick-koulun kasvatti Jacob Wainwright. Hän on kiihkeän uskovainen. Jacob haaveileekin papin ammatista ja sen myötä lähetystyön tekemisestä.
 
Viimeinen kirjan osio kuvaa, mitä seurueen jäsenille kuuluu 10 vuotta sen jälkeen, kun Livingstonen ruumis on kuljetettu Isoon-Britanniaan.
 
Vaikka pidinkin kirjasta jossain määrin, en saanut siihen samaa otetta kuin Muistojen kirjasta, jota suorastaan rakastan edelleen kaksi vuotta lukemisen jälkeen. 3½/5

lauantai 28. marraskuuta 2020

Loppuviikon asu ja kauneusjuttuja

Minulla oli tänään tämän vuoden viimeinen parturikäynti! Ennen kuin esittelen uuden hiustyylini, näytän asun, joka oli ylläni tänään, töissä loppuviikosta ja torstaina vuoden viimeisellä espanjan kurssilla:
paita Seppälä, neule saatu, farkut paikall. muotiliike
 
Nyt vuoden viimeiseen hiustyyliin! Se on tällainen:
Tällä kertaa en lähtenyt parturista tyhjin käsin, vaan sampoopullon kanssa. Ostin ruotsalaisen Maria Nila -merkin värinsuojasampoon:

torstai 26. marraskuuta 2020

Miten usein -blogihaaste

Pienen googlettelun jälkeen törmäsin Miten usein -blogihaasteeseen Ikkunalaudalla-nimisessä blogissa. Tosin tuolla haasteen nimi on Kuinka usein, mutta otin vapauden muuttaa sen otsikon mukaiseksi. Tässä vastaukseni hauskoihin kysymyksiin:
 
Miten usein vaihdat lakanat? Kolmen tai neljän viikon välein, kesällä useammin.
 
Miten usein vaihdat pyyhkeet? Parin viikon välein.
 
Miten usein soitat äidille tai isälle? Nykyään tosi harvoin, WhatsApp on käytössä enemmän.

Miten usein näet vanhempiasi? Ehkä kerran kahdessa viikossa, mikä on kyllä tosi harvoin ottaen huomioon, että välimatkaa on vain 2 km.

Miten usein käyt leffassa? Muutaman kerran vuodessa. Kotipaikkakunnallani ei ole elokuvateatteria, joten pitää aina lähteä vähintään 30 km:n päähän.

Miten usein föönäät hiukset? Lähinnä silloin, kun olen lähdössä juhliin.

Miten usein putsaat lattiakaivot? En putsaa lainkaan, mutta laitan puhdistusainetta aina, kun se haisee.

Miten useit käyt metsässä? Aina lenkille lähtiessäni eli vähintään kerran viikossa.

Miten usein käyt suihkussa? Päivittäin, iltasuihku on ihan pakollinen!

Miten usien sanot läheisille, että rakastat heitä? Poikaystävälle lähes päivittäin, muille läheisille valitettavasti liian harvoin.
 
Miten usein tarkistat kuivakaapin sisällön? Muutaman kerran vuodessa. Ei itse asiassa ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun uudistin maustekaapin sisällön.
 
Miten usein peset lattiat? Liian harvoin, vihaan lattioiden pesua.
 
Miten usein peset vessan? Kerran viikossa.
 
Miten usein puhdistat liesituulettimen? Minulle ei ole liesituuletinta.

Miten usein syöt noutoruokaa? En juuri syö noutoruokaa pizzaa lukuun ottamatta. Ehkä muutaman kerran vuodessa.
Miten usein valehtelet? En juuri koskaan.
 
Miten usein riitelet suhteessa? Riitelemme poikaystäväni kanssa todella harvoin. Emme jaksa kuluttaa energiaa sellaiseen.
 
Miten usein sheivaat? Jätän tähän vastaamatta, sillä mielestäni tämä on asia, joka ei kuulu kenellekään muulle kuin itselleni.
 
Miten usein vaihdat hammasharjan? Kolmen kuukauden välein.
 
Miten usein käyt kirjastossa? Pääasiassa joka toinen kuukausi, joskus harvemmin.
 
Miten usein peset peitot ja tyynyt? Kerran vuodessa.
 
Miten usein syöt herkkuja? Tämä vaihtelee. Kesällä voin syödä jäätelön vaikka joka päivä, talvella taas menee suklaata ainakin parina päivänä viikossa. Toisaalta joskus on kausia, jolloin en syö herkkuja lainkaan.
 
Miten usein soitat anopille? En koskaan. Meillä on hyvät välit, mutta vielä koskaan ei ole tullut sellaista tilannetta, että olisin soittanut hänelle.
 
Miten useit peset rintsikat? Kerran viikossa, urheilurintsikat useammin.
 
Miten usein leivot? Tämäkin vaihtelee. Joskus voin leipoa monta kertaa kuukaudessa, joskus voi vierähtää kuukausia niin, etten leivo lainkaan.
 
Miten usein siivoat jääkaapin? Pyyhin viikottain, kunnon siivouksen teen kuukausittain.

Miten usein käyt puntarilla? Kerran vuodessa. Itse en edes omista vaakaa.

Miten usein komennat miestäsi? En juuri koskaan. Kehotan kyllä vaikka menemään nukkumaan, jos hän nuokkuu sohvalla. :D

Miten usein syöt irtokarkkeja? Pari kertaa vuodessa. Ostan mieluummin karkkipussin.

Miten usein vierailet isovanhempiesi luona? Ehkä kerran kuukaudessa suurin piirtein.
Miten usein peset pyykkiä? Joskus pari kertaa viikossa, pääsääntöisesti viikon välein. Kesällä tietysti pesen useammin, sillä silloin hikoileekin enemmän.

Miten usein imuroit kotisi? Kerran viikossa.

Miten usein perheessä kinataan vaatetuksesta? Yksin asuminen on siitä ihanaa, ettei tarvitse kinata kenenkään kanssa mistään. :)

Miten usein käyt hammaslääkärissä? Hammastarkastuksessa käyn vuoden tai kahden välein, mutta tietysti raahaudun sinne heti, jos ilmenee vaivoja. Suuhygienistillä käyn vuosittain.

Miten usein käyt kaupassa? Kerran viikossa teen isommat ostokset, mutta jos huomaan, että jokin on loppumassa ennen varsinaista kauppapäivää, käyn ostamassa sen.

Miten usein peset ikkunat? Kaksi kertaa vuodessa: keväisin ja syksyisin.

Miten usein vaihdat sukat? Parin päivän välein.

Miten usein olet eri mieltä miehen kanssa? En onneksi kauhean usein.

Miten usein ostat uusia vaatteita? Varmaan muutaman kerran vuodessa.

Miten usein siivoat? Pikkusiivoja – murujen pyyhkimistä pöydältä, vaatteiden raivausta yms. – teen päivittäin, suursiivouksen viikottain. Tosin tuohon suursiivoukseen kuuluu tosiaan se lattioiden pesu liian harvoin. :D

Miten usein tarkistat, toimiiko palovaroitin? Joka päivä vilkaisen, että valo vilkkuu. Muuten en tarkista, sillä en edes ylety vaihtamaan siihen pattereita, vaikka olisi jakkarakin apuna.

Miten usein peset autosi? Pyyhin pölyt, pesen ikkunat ja imuroin sen ainakin kerran kesässä. Ulkoa pesetän huoltoaseman autopesussa.

Miten usein käyt läpi vaatekaapit? Kaksi kertaa vuodessa. Teen inventaarion aina keväisin pääsiäsen aikaan ja syksyllä loka–marraskuussa.

Miten usein siivoat lääkekaapin? Kerran vuodessa.

Miten usein puhdistat hiukset harjasta? Silloin, kun siihen on kerääntynyt hiuksia.

maanantai 23. marraskuuta 2020

Asiaa työmuutoksista

Halusin tulla kertomaan tännekin pienistä muutoksista, joita olen taas kokenut työrintamalla. Olen muistaakseni maininnut, että työskentelen kahdella terveysasemalla. Toki näin on edelleen, mutta näistä toisen aukioloaikoja supistetaan. Toinen sulkupäivistä on juuri se päivä, jolloin olen ollut siellä. Tämä tarkoittaa luonnollisesti, että työpäiväni tuolla vaihtuu. Tällä viikolla se on tiistai, mikä tarkoittaa siis sitä, että suuntaan sinne aamulla. Ensi viikosta alkaen päivä on perjantai.
Kerroin kesällä myös, että alan työskennellä myös sossun puolella kahdesti viikossa syyskuun alusta alkaen. Tarkoitus on siis olla siellä tämän vuoden loppuun asti, joskin aion toki lomailla, joten lopetan siellä jo kuukauden kuluttua. Olen viihtynyt siellä ihan hyvin, mutta koen kyllä, että tuo terkkarihomma on enemmän minun juttuni.

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Uusi tuttavuus kauneuden saralta

Nykyinen miselliveteni alkaa olla loppuun käytetty, joten oli aika ostaa uusi varastoon odottelemaan vuoroaan. Tällä kertaa päädyin kotimaiseen uutuuteen:
Ellette ole kuulleet tästä Taika-tuotemerkistä aiemmin, kerron siitä nyt lyhyesti. Mainitsinkin jo alussa, että se on kotimainen. Lisäksi se on paljon muutakin: täysin vegaaninen, hiilineutraali ja ekosertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Tuotteet sisältävät luomulaatuista koivunmahlaa, ksylitolia ja kasviöljyjä.
 
Kiinnostaisi myös tietää, että jos sarja on teille entuudestaan tuttu, oletteko jo käyttäneet sen tuotteita. :)

perjantai 20. marraskuuta 2020

Kokeilussa Mossan kasvovoide

Satuin löytämään kylppärin kaapista pari näytettä, joita en ole vielä kokeillut. Halusin testata ensin Mossan kasvovoidetta. Näyte oli avaamattomana tällainen:
Mossan Derma + -tuotesarjaan kuuluva rauhoittava kasvovoide on tarkoitettu kaikille ihotyypeille, mutta sitä suositellaan varsinkin stressaantuneelle ja ärtyneelle iholle. Tuote on täysin vegaaninen.

Ihotautilääkäreiden hyväksymä kasvovoide sisältää ihoa rauhoittavaa puolukkaa. Täyteläisen ja ravitsevan koostumuksen luvataan rauhoittavan sekä kosteuttavan herkkää ihoa jättäen sen pehmeäksi. Resveratroli  – eräs puolukan tehomolekyyli – ehkäisee ikääntymistä, hyaluronihappo taas takaa syväkosteuttavan vaikutuksen. Luonnollinen E-ja C-vitamiini ylläpitävät ihon nuorekkuutta.
 
Mossa ei pettänyt tälläkään kertaa. Mielestäni voide teki sen, minkä lupasi rauhoittamalla sekä kosteuttamalla herkkää ja ajoittain kutiavaa ihoani. Olin tyytyväinen myös koostumukseen, sillä voidetta oli helppo levittää eikä se mitenkään sotkenut paikkoja.

Minulla alkaa olla nykyinen kasvovoide lopuillaan. Tämä Mossan tuote on hyvin todennäköisesti valintani sen seuraajaksi. 5/5

tiistai 17. marraskuuta 2020

Loppusyksyn kauniit neilikat

Käydessäni perjantaina ruokaostoksilla sekaan eksyi pitkästä aikaa myös kukkakimppu! Päädyin taas kerran neilikoihin, mutta tällä kertaa punaisiin. Kimppu näytti viikonlopun kuvaushetkellä tältä:

lauantai 14. marraskuuta 2020

Pitkäkestoisen väsymyksen syy

Olen ollut väsynyt jo todella kauan. Pyytäessäni työkaverilta lähetettä vuosilaboratoriokokeisiin kehotin laittamaan myös ferritiinikokeen. Onneksi ymmärsin tehdä niin, sillä alhainen ferritiinitulos selitti pitkäkestoisen väsymykseni syyn. Arvo oli minulla 8 µg/l, kun sen pitäisi olla naisilla vähintään 10 µg/l! Tosin uusimpien tutkimusten mukaan raudanpuutteesta puhutaan jo, kun ferritiiniarvo on alle 30 µg/l. Myös punasoluindeksit olivat viitearvon alarajoilla Hb:n kuitenkin ollessa viiterajoissa.

Ferritiinipitoisuuden mittaamisella voi määrittää rautavarastot. Matalien rautavarastojen korjaamisella voi ehkäistä raudanpuuteanemian kehittymistä.
 
Raudanpuutetta esiintyy usein esimerkiksi hedelmällisessä iässä olevilla naisilla, iäkkäillä, urheilijoilla sekä verenvuotojen tai -luovutuksen yhteydessä. Sen voi aiheuttaa mm. vähäinen raudan saanti ruokavaliosta. Tämä on todennäköisin syy omalle matalalle ferritiiniarvolleni, sillä syön kasvispainotteisesti. Kasvisten sisältämä rauta nimittäin imeytyy huonommin kuin eläinkunnan tuotteista saatava hemirauta.

Konsultoin huonoista rauta-arvoista työpaikkani lääkäriä, joka määräsi minulle rautakuurin. Nyt syön päivittäin rautatabletin ainakin 2–3 kk. Sen jälkeen mittautan ferritiini- ja punasoluarvoni uudelleen.
Sama lääkäri sanoi, että myös D-vitamiiniarvoni oli turhan alhainen, vaikka olikin viiterajoissa. Niinpä päätin ostaa apteekista myös D-vitamiinilisän.
 
D-vitamiinia on mm. sienissä ja kaloissa, joita myönnän syöväni ihan liian harvoin. Sitä on melko hankalaa saada ravinnon kautta tarpeellista määrää. Suomessa D³-vitamiinia lisätään nestemäisiin maitovalmisteisiin, kasviperäisiin juomiin ja ravintorasvoihin. Täällä suositellaan D-vitamiinilisän käyttöä pimeänä vuodenaikana, mutta toki sitä voi käyttää vaikka ympäri vuoden.
 
D-vitamiini vaikuttaa immuunipuolustusjärjestelmään, joka taas suojelee taudinaiheuttajia vastaan. Toisaalta suomalaiset saavat sitä muutenkin liian vähän pimeyden vuoksi. Myöskään kesällä vitamiinivarastot eivät välttämättä täyty, sillä iho suojataan vaatteilla auringon haitallisilta vaikutuksilta.
 
Käytin tässä jutussa paria lähdettä. Ferritiinistä voi lukea lisää täältä ja D-vitamiinista täältä.
 
Kerron vielä lyhyesti ongelmasta, johon törmäsin Bloggerin kanssa: Yritin muuttaa lempiblogejani koskevaa luetteloa, mutta muokattu lista ei suostunut tallentumaan. Poistin sitten koko luettelon ja yritin uudelleen – vain huomatakseni, että Blogger ei suostunut tallentamaan sitä! Älkää siis ihmetelkö, miksi se on poistunut. Luettelo ilmestyy taas oikealle paikalleen, jos ja kun ongelma on poistunut. Oletteko te muut kokeneet tällaista ongelmaa vai koskeeko se vain minun blogiani? :D

torstai 12. marraskuuta 2020

Syksyn hyvät ja huonot puolet

Olen syntynyt lokakuussa. Siitä huolimatta olen alkanut pitää syksystä vasta muutama vuosi sitten. Se on silti edelleen inhokkivuorokaudeaikani johtuen pimeydestä, loputtoman tuntuisesta sateesta ja loppusyksyyn ajoittuvasta loskasta. Tänään päätin jakaa syksyn omasta mielestäni hyvät ja huonot puolet. Aloitan huonoista:

Pimeys. Mainitsinkin jo pimeyden. On toki ihan kiva, että pimenee, sillä myönnän pimenevissä illoissa olevan jotain tunnelmallista. Pimeys alkaa kuitenkin ärsyttää itseäni vähintään siinä vaiheessa, kun päivän ainut valoisa hetki meni tiiviisti töissä neljän seinän sisällä. Lisäksi olen huomannut varsinkin tänä syksynä, kun ei ole voinut matkustaa ulkomaan aurinkoon, että olen jatkuvasti väsynyt luultavasti D-vitamiinin puutteesta johtuen.

Kuiva ilma. Kaltaiselleni atoopikolle kuivuva ilma on pieni katastrofi! Käsivoidetta kuluu, ja koko vartalo kuivuu nenän limakalvoja myöten.
 
Sade. Varsinkin viime kuussa ärsytti jatkuva sade!

Loppusyksyn loska. En varmaankaan ole ainut autoilija, joka vihaa loskasäätä. Minulla on tunnetusti melko raska kaasujalka, mutta loska saa minutkin hidastamaan vauhtia ja ajamaan edes jotenkuten ihmisiksi. :D
Sitten ne hyvät puolet!
 
Kellastuvat lehdet. Rakastan varsinkin vaahteranlehtien syksyisiä värejä!

Kynttilät. Syksy on mielestäni paras vuodenaika kynttilöiden sytyttämiseen. Kesällä en koskaan polta niitä, sillä tuolloin on muutenkin valoisaa.

Lämpimät vaatteet. Rakastan syksyä eniten oikeastaan siksi, että saan laittaa ylleni lämpimiä neuleita ja kietoutua ihanan paksuihin kaulahuiveihin! Aloitan myös pipokauden aina syksyisin.

Tuoksu. Syksyn tuoksussa on jotain ihanaa. Varsinkin aamun kirpeyden tuoksusta nautin suunnattomasti.

Mikä on teidän lempivuodenaikanne ja miksi?

Olen tässä pohdiskelutekstillä mukana myös Värivuosi 2020 -blogihaasteeseen, josta olen kirjoittanut enemmän täällä. Valitsin marraskuun väriksi mustan nimenomaan pimeyden takia, sillä valitettavasti tässä kuussa ei ole juurikaan lunta kuin ehkä Lapissa.

maanantai 9. marraskuuta 2020

Marraskuun ensipäivien asu

Kerroin teille perjantaisessa blogitekstissä, että silloin oli tarkoitus esitellä teille yksi asu, mutta muutin mieleni. Nyt on tuon asun aika! Se oli ylläni viime viikon loppupuolella paitsi töissä myös perjantaiaamuna käydessäni ennen töihin menoa hammastarkastuksessa ja eilen isovanhempien luona juhlistamassa isänpäivää:
neuletakki Seppälä, farkut Kroatia, tunika & koru saatu

lauantai 7. marraskuuta 2020

Loput synttärilahjat

Esittelin pari viikkoa sitten muutaman synttärilahjani. Kerroin silloin, että tiedän saavani vielä pari lahjaa, jotka lupasin jakaa teillekin myöhemmin. Sen aika on nyt! Aloitan isältä saadusta kirjasta:
Mennään sitten synttärilahjoihin, jotka sain parhaalta ystävältäni. Hän antoi minulle käsivoiteen ja heijastinhenkselit...:
...sekä mielenkiintoisilta kuulostavia herkkuja:
Oletteko te maistaneet noita sipsejä tai tuota kahvia – tai vaikka molempia?

perjantai 6. marraskuuta 2020

Violetinpinkki taivas

Minun oli tänään tarkoitus esitellä teille muutaman päivän asu, mutta tunti sitten ruokakaupasta tullessani näin ihanimman auringonlaskun hetkeen, joten muutin mieleni. Tänään jaan teille muutaman kuvan kauniista violetinpinkistä taivaasta, asukuvan aika on sitten myöhemmin. Tässä parhaat otokset:

tiistai 3. marraskuuta 2020

Paluu parin viikon taakse

Jatkuvaa vesisateen ropinaa kuunnellessani tuli kaipuu parin viikon taakse, jolloin täällä satoi ensilumi! Tuona aamuna ennen töihin lähtöä oli pakko ikuistaa luminen maisema. Tässä parhaat otokset:
Kaipaatteko te lunta?

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Tämänvuotiset synttärileipomukset

Lupasin tiistain synttäriteksissä, että esittelen vielä tällä hetkellä leipomani synttäriherkut. Niiden aika on nyt! Aloitan kinkkupiirakasta, jonka pohjan ja munamaitoseoksen tein tämän ohjeen mukaan. Piirakasta tuli tämän näköinen:
Tekemiseen tarvitaan:
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • ½ tl suolaa
  • ½ tl leivinjauhetta
  • ½ dl ruokaöljyä
  • 1 dl vettä
TÄYTE
  • 200 g kinkkusuikaleita
  • ½ paprika
  • ½ tomaatti
  • 1–2 dl juustoraastetta
PINNALLE
  • 2 dl ruokakermaa
  • 2 dl maitoa
  • 3 kananmunaa
1. Sekoita kuiva-aineet keskenään. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
2. Pilko tomaatti ja kuutioi paprika. Levitä täytteet tasaisesti taikinan päälle. Ripottele vielä juustoraaste.
3. Kaada munamaito täytteen päälle.
4. Paista piirakka 200°:ssa n. 30–40 min.
 
Sitten makean herkun kimppuun! Päädyin tiistaiksi leipomaan töihin banaanimuffinseja, joista tuli tämän näköisiä:
Tein muffinsit Valion sivuilta löytämäni ohjeen mukaan muuten, mutta jätin sitruunan ja kuorrutteen pois. Herkkujen valmistukseen tarvitaan siis:
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 1 dl juoksevaa margariinia
  • 2 dl banaanijogurttia
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 1½ tl ruokasoodaa
  • ripaus suolaa
  • 1 kypsä banaani
  • (1 sitruunan kuori raastettuna)
(KUORRUTUS
  • 1 prk vaniljarahkaa
  • 1 dl maapähkinävoita)
1. Sekoita munat ja sokeri. Lisää margariini, jogurtti ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi. Lisää taikinaan soseutettu banaani ja mahdollinen sitruunankuoriraaste.
2. Jaa taikina muffinipellin voideltuihin syvennyksiin tai paperisiin muffinivuokiin.
3. Paista 200°:ssa uunin keskiosassa 15–17 min.
4. Jos päädyt tekemään myös kuorrutuksen, toimi näin: Sekoita rahka ja maapähkinävoi tasaiseksi. Levitä kuorrutusta rennosti veitsellä muffinssien pintaan.