lauantai 31. lokakuuta 2020

Lokakuiset lukuelämykset

Nyt on aika kertoa lokakuussa lukemani kirjat. Syyslomastakin huolimatta olin tässä kuussa ihmeen kiireinen. Niin kiireinen, etten saanut luettua loppuun kuin yhden kirjan. Tällä kertaa se oli pitkästä aikaa suomalainen dekkari:
Reijo Mäki: Vares – Intiaani
Turusta paenneen naisen autonrämä hiipuu preerialla Yhdysvaltojen Montanassa, crow-intiaanien territoriossa. Apu ilmaantuu yllättävältä taholta, ja kaksi kovia kokenutta löytää toisensa.
 
Kun nainen on palannut Turkuun hoitamaan kipeät asiansa kunnialla loppuun, herra Crow saa preerian yössä puhelimeensa viestin, jossa on muutama kammottava lause. Hänelle jää vain yksi mahdollisuus: lähteä naisen perässä Atlantin taakse.
 
Samaan aikaan Vares ja hänen naisystävänsä odottavat saarihuvilalla vierasta, joka ei koskaan saavu. He lähtevät veneellä sumun sekaan. Kun yhteysalus löytyy liikkumattomana, he ovat yhtäkkiä keskellä elämänsä pahinta painajaista.
 
Mäellä on ollut loistava idea Intiaanin perusjuonelle, jota on nyt vähän pakko paljastaa: Ehkä kirjassa junnattiin kauan siksikin, että lukija ajattelisi vaaleatukkaisen naisen olevan risteilyaluksella kadonnut nainen. Hänen ruumiinsa kuitenkin löytyy rantavedestä. Tämä toinen vaaleahiuksinen nainen on eräs Suvi, jolla on mukana Vareksen käyntikortti. Nainen lähtee takaisin Suomeen hoitamaan tärkeää asiaa ja lupaa palata takaisin. Hän kuitenkin joutuu pulaan, minkä vuoksi Albertin pitää matkustaa Turkuun ja palkata Vares selvittämään Suvin kohtaloa.

Alkuasetelma saa melkein niskakarvat nousemaan odottavasti pystyyn. Mitään kovin jännittävää tai edes mielenkiintoista ei kuitenkaan tapahdu. Lisäksi kirjan loppupuolelta olisi kannattanut jättää pois nimeämättömän henkilön ajatukset jostain pahasta paikasta. Ne nimittäin mielestäni keskeisen käänteen juonessa, joka muutenkin lässähtää pahasti.
 
Minun on pakko todeta, että Intiaani oli yksi huonoimmista lukemistani Vareksista – melkein yhtä huono kuin umpisurkea Hard Luck Cafe. Toivottavasti seuraavissa kirjoissa on enemmän "sitä jotain". 2½/5

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

32-vuotislahjoja

Lupailin eilisessä synttäritekstissä esitellä myöhemmin lahjat ja vanhenemisen vuoksi leipomani herkut. Tänään on lahjojen vuoro. Poikaystäväni maksoi viikonlopun konsertin, minkä lisäksi olen jo esitellyt uusimmat cd-hankinnat, joista toisen antoi äitini. Isoäitini antoi viime viikolla etukäteen synttärilahjaksi ihanan värisen Tupperware-astian, jonka ajattelin ottaa käyttöön salaattikulhoksi:
Isältä sain lahjaksi toivomani lettutaikinakauhan:
Täti antoi pari lahjakorttia erääseen lounasravintolaan:
Toinen isoäitini oli ostanut minulle makoisan lahjan:
Äitini puolen naisia yhdistää minua lukuun ottamatta kova kutomisvimma. :D Äitini täti oli kutonut minulle parit villasukat synttärilahjaksi:
Tiedän saavani vielä myöhemmin pari synttärilahjaa. Esittelen nekin täällä jossain vaiheessa.

tiistai 27. lokakuuta 2020

Kahdet synttärit yhdessä tekstissä

Tänään on taas se päivä, jolloin vanhenen vuodella! Tällä maapallolla on tullut tallattua nyt jo 32 v. Tulin nyt vain pikaisesti päivittämään tätä blogia, joten keskitytään synttäreihini vielä myöhemmin paremmin. Esittelen tämän synttäritekstin yhteydessä asun, jolla kävin viime viikolla toisilla synttäreillä – isäni nimittäin. Menin synttärikahville suoraan töistä, joten tämä asu oli ylläni tietysti myös siellä:
neulemekko Anna, farkut Kroatia
 
Esittelen synttärileipomukset ja -lahjat myöhemmin tällä viikolla.

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Eilisen synttärikonsertin asu

Kerroinkin jo torstain blogitekstissä, että suuntaan viikonloppuna Poriin Antti Railion ja JP Leppäluodon yhteiskonserttiin. Eilen se päivä koitti! Koska konserttisalissa ei saanut kuvata kuin ilman salamaa, jätin kameran suosiolla kotiin. Niinpä joudutte tyytymään tällä kertaa vain asuuni, joka oli tällainen:
paita Seppälä, haalari paikall. muotiliike
kengät paikall. kenkäliike

lauantai 24. lokakuuta 2020

Syyskuvia

Kun lähdin alkuviikosta töiden jälkeen pienelle happihyppelylle, ilmassa oli jo talven tuntua. Onneksi olin päättänyt ottaa kameran mukaan lenkille, jotta sain kuvata viimeisiä syksyn rippeitä. Laitan tähän alle parhaat otokset syksyisen metsän löydöistä:
Osallistun tällä tekstillä Värivuosi 2020 -blogihaasteeseen, josta olen kertonut enemmän tässä tekstissä. Valitsin lokakuun väriksi oranssin. Pidän sitä ehdottomana syysvärinä.

torstai 22. lokakuuta 2020

Odotetut cd:t saapuneet!

Tilasin jo reilu viikko sitten CDONista kaksi cd:tä, joista tosin Antti Railion cd on synttärilahjani. :D Äitini lupasi antaa sen. Nuo musiikkiuutuudet saapuivat melko pitkän odotuksen jälkeen toissa päivänä. Synttärilahjani ovat tällaiset mahtavuudet:
Ehdinkin jo itse asiassa kuunnella tuon Antin cd:n. Se mies kyllä osaa laulaa! Pääsenkin nauttimaan hänen äänestään myös ihan livenä, sillä mies esiintyy ylihuomenna Porissa JP Leppäluodon kanssa. :) Aion toki varustautua kasvomaskilla, joten varotoimenpiteet ovat kunnossa.

tiistai 20. lokakuuta 2020

Perjantai-illan loisto parvekkeella

Perjantai-iltana sytytin tämän syksyn ensimmäisen kynttilän palamaan parvekkeelle. Tällaisen tunnelmavalaistuksen se loi:
Tämän tekstin johdosta voin taas vetää syyshaavelistauksestani yli kohdan, jossa sanottiin näin:
"Polta kynttilöitä. Tämä kohta suurella todennäköisellä toteutuu, sillä poltan usein parvekkeella kynttilöitä."
 
Viikko sitten esittelin ensimmäisen toteutuneen syyshaaveeni. Aiemmista toteutuneista haaveista voi lukea täältä, täältä ja täältä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Uusi taulunpohja

Viime viikolla olin pitkästä aikaa tilanteessa, jossa minun piti marssia paikalliseen taideliikkeeseen ostamaan uusi taulunpohja. Tällä kertaa päädyin aiemmista taulunpohjista poiketen tällaiseen vaihtoehtoon:

lauantai 17. lokakuuta 2020

Alkuviikon asu

Tänään esittelen asun, joka oli ylläni paitsi töissä myös käydessäni ystäväni kanssa keskiviikkoiltana ulkona syömässä. Kokonaisuus näytti tältä:
huppari saatu, housut Seppälä

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Syysmusiikkia

Tänään on aika julkaista tämän syksyn soittolista. Kokosin alle YouTubea hyödyntäen 10 tämänhetkistä lempikappalettani. Ne eivät siis välttämättä ole kovinkaan syksyisiä, vaan niitä, joita kuuntelen nyt eniten:

Tämän vuoden aiemmat soittolistat voi halutessaan kuunnella täällä, täällä ja täällä.

maanantai 12. lokakuuta 2020

Yksi toteutunut syyshaave

Julkaisin pari kuukautta sitten blogitekstin, jossa kerroin syksyisistä haaveistani. Niistä yksi on toteutunut, kävin nimittäin sekä mustikassa että puolukassa. Mustikkasadosta on todiste tässä:
Tämä tarkoittaa sitä, että saan vetää tuosta elokuisesta haavelistauksestani yli kohdan, jossa sanottiin näin:
"Käy marjastamassa tai sienestämässä. Siitä on aikaa, kun olen tehnyt kumpaakaan näistä! Tänä syksynä voisi viimein olla näiden aika."
 
Muista toteutuneista haaveistani olen kertonut tässätässä ja tässä tekstissä.

lauantai 10. lokakuuta 2020

Syyshaaste

Törmäsin viime viikolla Kello neljän aamukahvi -nimisessä blogissa mielenkiintoiseen syyshaasteeseen, jonka päätin itsekin tehdä.
 
Syksyn lempitekeminen? Kyllä ne ovat nuo harrastukseni eli taidemaalaus ja espanjan kielen opiskelu.

Lempiruoat syksyllä? Mausteiset keitot.

Lempisyysjuoma? Kaakao.

Syksyn hiustyyli? Mahdollisimman tummanpunainen – jopa violettiin vivahtava. :D

Syksyn lempihuulipunat? Sopivan punainen.

Miten vietät sateista syysiltaa? Peiton alla lukien tai Netflixin tarjonnasta nauttien.

Nautitko elokuvien katsomisesta vuoteessa vai takan lähettyvillä? No minulla ei ole valitettavasti ole takkaa, joten vastaan tähän tuon vuoteen.
Kynttilät vai valoketjut? Kumman valitset yleensä syksyllä? Ihan ehdottomasti kynttilät!
 
Syksyn lempikynttilä? Lyhtykynttilä.
 
Syksyn lempikynsilakka? En voi työni takia lakata kynsiäni, mutta jos voisin, kynteni olisivat näin syksyn aikaan violetit.
 
Syksyn lempituoksu? Sateen jälkeinen metsä.
 
Syksyn lempivaate tai asuste? Lempivaatteeksi valitsen neuleet ja asusteeksi huivin.
 
Parasta syksyssä? Luonnon uskomattoman kauniit värit.

Onko sinulla jotain syksyperinteitä? On, niinkin tylsä kuin kunnon syyssiivous. :D Lisäksi laitan parvekkeelle kynttilän palamaan.

perjantai 9. lokakuuta 2020

Pitkästä aikaa esittelyssä maalaus!

Tänään esittelyyn pääsee maalaus, jota aloin maalata keväällä, mutta jonka sain valmiiksi vasta viime viikolla. Valitettavasti maalauspiirimme tunnit peruttiin maaliskuussa koronan vuoksi. Uusin maalaukseni näyttää tältä:

tiistai 6. lokakuuta 2020

Elokuva-arvostelu: Tove

Kerroin lauantaina suuntaavani elokuviin ja eilen esittelin siihen liittyvän asukuvankin. Tänään on vuorossa itse arvostelu! Kävimme siis poikaystäväni kanssa katsomassa Toven, joka nimensä mukaisesti kertoo kansallisylpeydestämme Janssonista. Elokuvan trailerin näet tästä.

Rooleissa:
Toven roolissa nähdään kuuluisaan näyttelijäsukuun kuuluva Alma Pöysti. Hänen rakastettujaan Vivicaa Bandleria ja Atos Wirtasta näyttelevät Krista Kosonen ja ruotsalainen Shanti Roney. Toven isää näyttelee Robert Enckell ja Tuulikki Pietilää Joanna Haartti.
 
Juoni lyhyesti:
Eletään vuoden 1944 Helsingissä. Sodan päättyminen antaa taidemaalari Tove Janssonille taiteellista ja sosiaalista vapautta. Hänen epäsovinnainen elämäntapansa, johon kuuluvat nykytaide, huimaavat juhlat ja avoin suhde naimisissa olevan poliitikon kanssa, eivät miellytä kuvanveistäjäisää. Toven vapaudenkaipuu joutuu koetukselle, kun hän tapaa teatterijohtaja Vivica Bandlerin. Rakkaus naista kohdaan on sähköistävää ja kaikennielevää, mutta Tove alkaa ymmärtää, että hänen täytyisi saada sille vastakaikua.

Kun Tove kamppailee tunteidensa kanssa, hänen uransa saa yllättävän käänteen. Naisen taiteelliset haaveet liittyvät maalauksiin, mutta yhtäkkiä sivuprojektina alkaneet työt alkavat elää omaa elämäänsä. Ne ovat melankolisia, vangitsevia tarinoita, joita Tove kertoi pelokkaille lapsille pommisuojissa. Muumien seikkailut saivat vaikutteita Toven elämästä. Ne tuovat hänelle kansainvälistä tunnettuutta ja taloudellisen riippumattomuuden. Päivittäinen sarjakuva, teatterinäytelmä ja muumien tarinat ihastuttavat ympäri maailmaa.

Kun Tove alkaa löytää taiteilijan identiteettinsä, hänen täytyy samalla löytää itsensä – rakkaus Vivicaa kohtaan on kuitenkin todellisen vapauden tiellä.

Suomalaisista suurnaisista on tehty elämäkertoja häkellyttävän vähän. Ohjaaja Zaida Bergroth paikkaa puutetta taiteilija Tove Janssonin elämäkerralla – tehden sen taiten ja viehättäen. Hän on ottanut opikseen Antti J. Jokisen ohjaaman Helene-elokuvan saamasta kritiikistä. Elokuvaa moitittiin siitä, että sen suomenruotsalaiset päähenkilöt puhuivat suomea. Toven kieli onkin ruotsi. Kävin itsekin katsomassa Helenen ja moitin sitä mm. juuri tuosta suomen kielestä. Jos arvosteluni Helenestä kiinnostaa, sen voi käydä lukemassa täällä. Helenessä ja Tovessa on muuten yksi yhteinen tekijä: näyttelijä Krista Kosonen.

Elokuva alkaa vuodesta 1944, jolloin Tove aloitteli uraansa jatkosodan raatelemassa Helsingissä. Tarina päättyy 1950-luvun puoliväliin, jolloin taiteilija teki kansainvälisen läpimurtonsa alkamalla piirtää Muumi-sarjakuvia brittiläiseen The Evening News -sanomalehteen. Vuosiin Toven elämässä mahtuu uranousun lisäksi kiihkeä romanssi naimisissa olleen "kauniin lohikäärmeen", teatteriohjaaja Vivica Bandlerin kanssa. Aikarajausta voi pitää siinä mielessä outona, että se jättää ulkopuolelle Toven elämän rakkauden, taidegraafikko Tuulikki Pietilän. Tove alkoi seurustella hänen kanssaan, kun välit Vivicaan olivat viilenemässä. Elokuva loppuu, kun suhde Tuulikkiin alkaa.
 
Toven ja Vivican rakkautta kuvataan intohimoisesti, mutta yhtä intohimoisesti kuvataan taiteilijan työtä ja teoksia. Elokuvassa nähdään monia naisen oikeita maalauksia sekä Muumi-aiheisia töitä. Taiteilijaa ei yritetä missään vaiheessa elokuvaa työntää kaappiin, sillä lesbous oli olennainen osa hänen identiteettiään. Tove ja Tuulikki elivät avoimesti avoliitossa vuosikymmeniä – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos ja sitä pidettiin sairautena. Mielestäni olisi ollut väärin, jos lesbous ei olisi kuulunut elokuvan keskeisiin teemoihin.
 
Elokuvassa parasta on dialogi. Käsikirjoittaja Eeva Putro on ymmärtänyt, että lesboudesta ei ole 1940–1950-luvuilla voinut puhua suoraan. Repliikkien merkitys on piilotettu rivien väliin, sillä lesboudesta puhutaan esimerkiksi lohikäärmeenä, jonka voimalle Tove ei voi mitään.
 
Alma Pöystin Tove-tulkinta on äärimmäisen tarkka ja vaikuttava. Hän tekee taiteilijasta juuri niin omapäisen ja hauraan kuin millaiseksi muutamat elämäkerrat naisen kuvaavat. Kokonaiseksi kirjoitetusta hahmosta voi tunnistaa Pikku Myytä ja Muumipeikkoa. 4/5

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Eilinen elokuva-asu

Paljastin eilisessä tekstissä, että suuntaamme poikaystäväni kanssa elokuviin. Näin tapahtuikin, minkä lisäksi kävimme Toven jälkeen vielä iltapalalla. Eilisiltana olin pukeutunut tällaiseen asuun:
paita saatu, housut Lidl
kengät paikall. kenkäliike
 
Kerroin eilen myös, että katsomastamme Tove-elokuvasta tulee arvostelu ensi viikon aikana.

lauantai 3. lokakuuta 2020

Lokakuun ensimmäinen asukuva ja uusi hiustyyli elokuvailtaan!

Minulla oli tänään parturi! Ennen kuin näytän uuden hiustyylin, esittelyyn pääsee asu, joka oli ylläni paitsi tietysti tänään myös loppuviikosta töissä:
paita H&M, neuletakki Anna, farkut paikall. muotiliike, koru huutokauppalöytö
kengät paikall. kenkäliike
 
Sitten siihen uuteen hiustyyliini! Se on nyt tällainen:
Otsikossa jo paljastinkin, että tänään on luvassa elokuvailta. Menemme poikaystäväni kanssa katsomaan eilen ensi-iltaan tulleen Toven. Siitä tulee arvostelu ensi viikolla.