perjantai 31. heinäkuuta 2020

Heinäkuiset lukuelämykset

Tässä kuussa kuuntelin yhden äänikirjan ja sain viimeinkin luettua loppuun kirjan, jonka lukemisen aloitin jo viime kuun puolella. Aloitetaan äänikirjasta:
Camilla Läckberg: Kultahäkki (kuunneltu äänikirjana, lukijana Karoliina Kudjoi)
Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta. Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi.

Kun Jack pettää Fayeta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa.

Kultahäkki on vastustamattoman koukuttava psykologinen jännitysromaani, joka luotaa ihmismielen varjopuolta ja kurkistaa sen syvimpään pohjaan. Se näyttää, mitä tapahtuu siinä pisteessä, jossa ei enää voi antaa anteeksi. Vangitsevan, kaksiosaisen sarjan avaava Kultahäkki on vuoden järisyttävin kirjatapaus kaikkialla maailmassa.

Vai vuoden järisyttävin. En nyt oikein tiedä. Läckbergin Fjällbacka-sarja on ollut muutamaa hutiteosta lukuun ottamatta mainio. Siksi aloin innoissani kuunnella myös Kultahäkkiä, joka siis on Faye-sarjan ensimmäinen teos. Jossain vaiheessa pintaan tuli ensin pettymys, sitten suorastaan ärsytys.

Kultahäkissä Läckberg yrittää tehdä Jackista narsistisen p*skapään, joka hän kyllä ehdottomasti onkin. Enpä silti loppujen lopuksi pitänyt myöskään Fayesta. En tiedä, kumpaa loppujen lopuksi inhosin enemmän.

Minua eivät yleensä häiritse kirjoissakaan seksikohtaukset, mutta tässä niitä oli liikaa – ja liian yksityiskohtaisesti kerrottu. Kultahäkissä ei myöskään ollut mitään järisyttävää loppuratkaisua lukuun ottamatta.

Vaikka Kultahäkki tosiaan aloittaa Faye-sarjan, en ole ihan varma, haluanko tarttua päätösosa Hopeasiipiin. Niin suuri pettymys tämä oli. 2/5

Sitten luetun kirjan pariin! Tällä kertaa se oli brittidekkari, josta on tehty myös tv-sarja:
Peter Robinson: Pimeyden kaikki värit
Kauniina alkukesän päivänä Eastvalen lähimetsiköstä löytyy verinen ruumis roikkumasta vanhasta tammesta. Murha vai itsemurha? Tutkinta johtaa ensin Eastvalen juuri kunnostettuun teatteritaloon ja Othello-näytelmän kulisseihin, sittemmin kaupungin vauraimmalle asuinalueelle. Päällystö vaatii Lontoossa lomailevan ylikomisario Alan Banksin vastentahtoisesti johtamaan korkean profiilin tutkintaa. Pian esimiehet kuitenkin haluavat haudata jutun suurempien voimien vuoksi.

Banks ja komisario Annie Cabot kuitenkin jatkavat tutkintaa, Banks Lontoossa, jossa joutuu keskelle ikuiset jäljet jättäviä tapahtumia. Liikutaan varjomaailmassa, jossa mikään ei ole, miltä näyttää ja jossa mihinkään tai kehenkään ei voi luottaa. Peli käy vaaralliseksi. Entä kuiskutteleeko jossain Jago?

Kirjan henkilöt voivat olla joillekin tuttuja tv-sarjasta Ylikomisario Banks. Itse en ole sitä katsonut, ja tämä on myös ensimmäinen Banksista kertova kirja, johon tartun – ja luultavasti myös viimeinen. Teoksessa ei ole mitään vikaa, mutta minussa tämä ei herättänyt sellaista tunnetta, että ahmisin sarjasta lisää osia.

Suosittelisin tätä varsinkin heille, joita ei kiinnosta liiallinen raakuus ja väkivalta. Tässä teoksessa niitä ei ole, vaan se on ihan mukaansa tempaava muuttuvine juonenkäänteineen ja ajoittaisine jännityksineen. 3/5

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Väliaikaisesti muuttuneet työkuviot

Ajattelin, että teitäkin saattaisi kiinnostaa hieman muuttuneet työkuvioni. :D Olen nimittäin jokainen perjantaina elokuun loppuun asti asuinpaikkakuntani terveyskeskuksessa auttamassa saneluiden purkamisessa. Alun perin minun piti auttaa jo viime perjantaina, mutta jäin sairastamaan kotiin.

Minut oikeastaan "käskettiin" jo kesäkuussa auttaa muita konekirjoittajia kuukauden ajan. Sain kuitenkin itse päättää, puranko saneluita sivukunnassa, jonka terveyskeskuksessa oikeasti työskentelen, vai asuinpaikkakuntani terveyskeskuksessa. Valitsin tietysti asuinpaikkakuntani, sillä työmatka on lyhyempi. :D
Puran tietysti myös sanelut myös niiden sivukuntien osalta, jotka minulle kuuluvat. Työmäärä ehkä hieman kasvaa, mutta työkavereita pitää auttaa parhaansa mukaan. Ja onhan tämä vain väliaikainen ratkaisu.

Mitä tulee sairasteluuni, olo on pikkuhiljaa kohenemassa. Olen vielä huomisen sairauslomalla, mutta torstaina on tarkoitus palata sorvin ääreen.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Terveiset sairasvuoteesta!

Minuun iski torstaina jokin ihmeellinen kesäflunssa! Tuon päivän sinnittelin töissä, mutta perjantaina jäin suosiolla kotiin sairastamaan. Koska työskentelen terveysalalla, minusta otettiin työnantajan ohjeistuksen mukaisesti koronavirusnäyte, joka myöhemmin osoittautui odotetusti negatiiviseksi.

Perjantai oli sairauspäivistä ylivoimaisesti kamalin. Silloin otin neljät päikkärit ja oksensin illalla kolme kertaa. Eilenkin nukuin kahdet päikkärit. Tänään on ollut jo parempi olo, sillä kurkkukipu ja lihassäryt ovat menneet ohi. Enää on jäljellä vain väsymys ja tukkoisuus. Myös ruokahalu on alkanut palata.
Koska minulla paremmasta olosta huolimatta on vielä tänään oireita, jään vielä ainakin huomiseksi kotiin. Työnantajan ohjeen mukaan takana pitää olla yksi oireeton päivä ennen kuin saa palata töihin.

Pakko silti tunnollisena työntekijänä tunnustaa, että on inhottavaa olla kotona. Toisaalta ajattelen, että tunnollisillakin on oikeus sairastaa.

Eiköhän tästä pian selvitä, sillä flunssakin on pikkuhiljaa lievittymässä! :)

Pysykää te terveinä! :)

torstai 23. heinäkuuta 2020

Kesäsuosikkeja-haaste

Törmäsin jokin aika sitten Jutan blogissa mielenkiintoiseen Kesäsuosikkeja-blogihaasteeseen, jonka teen nyt itsekin!

Hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä? En ole kova meikkaamaan, mutta silti en osaa ollakaan ilman pientä meikkiä. Minulla on aina ainakin huulipunaa. Taidan siis vastata tähän hehkuvan kesämeikin.

Festarit vai kotibileet? Kotibileet. En ole festari-ihmisiä. Tänä kesänä tosin niitä ei tietystä syystä kauheasti edes ole.

Pionit vai lupiinit? Pidän molemmista. Vastaan kuitenkin pionit.

Sandaalit vai tennarit? Koleina kesipäivinä tennarit, muuten ballerinat. Sandaaleita en osaa käyttää kuin työkenkinä. :D

Mekko vai sortsit? Tämä riippuu mekon pituudesta. Jos tarkoitetaan mini- tai midimittaista mekkoa, valitsen sortsit. Jos taas kyse on maksimekosta, se voittaa sortsit.

Kirja vai sarja? Katson nykyään tosi vähän telkkaria. Silloin kun avaan sen, katson lähinnä elokuvia. Vastaukseni on siis kirja.
Trampoliini vai löhötuoli? Mieluummin trampoliini. En osaa nauttia löhötuolin antimista. :D

Matkailu kotimaassa vai ulkomailla? Molemmissa on puolensa! Tällä hetkellä suosittelen koronaviruksen vuoksi kotimaanmatkailua. Ensi vuonna haluaisin tehdä viikon kesälomamatkan Itä- tai Etelä-Suomeen ja syksyllä lentää etelän lämpöön.

Päivä rannalla vai huvipuistossa? Valitsen rantapäivän. En välitä huvipuistoista.

Pavlova vai perinteinen mansikkakermakakku? Ei kumpikaan.

Ravintolat vai piknik? Tällä hetkellä ravintolan terassi houkuttelee enemmän kuin piknik, joka myös on kyllä ihan kiva ajanviettotapa.

Myöhään nukkuminen vai aikaiset kesäaamut? Joudun töihin lähdön vuoksi heräämään aikaisin, joten valitsen aikaiset kesäaamut.

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Erään ystävyyden tarina

Olen aikoinaan kertonut siitä, miten kohtasimme poikaystäväni kanssa. Tänään ajattelin kertoa teille minun ja parhaan ystäväni tarinan. Aloittaakseni ihan ensihetkestä minun pitää palata erääseen välituntiin yläasteella, jolloin hän tuli yhteisen ystävämme kanssa juttelemaan. Meistä ei tullut heti ystäviä, sillä minun on vaikea luottaa uusiin ihmisiin. Ystävyytymme siis lämpeni pikkuhiljaa.

Ystävyys ei katkennut, vaikka paras ystäväni siirtyi yläasteelta lukioon, minä kauppikseen – päinvastoin, se jostain kumman syystä syveni entisestään. Lukion jälkeen hän muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle minun jäädessäni tänne. Siitä lähtien olemme tavanneet harvoin, mutta olleet tavalla tai toisella tekemisissä päivittäin, nykyään lähinnä WhatsAppin välityksellä.
Mikä sitten ystävässäni on parasta? Hänessä on parasta se, että voin kertoa hänelle mitä tahansa ilman pelkoa siitä, että hän levittäisi asioita eteenpäin. Hän myös omaa samanlaisen mustan huumorintajun kuin itselläni on. Arvostan häntä suurettomasti myös siksi, että hän osaa häpeilemättä olla oma itsensä. Hän on minulle kuin sisko. Ja ennen kaikkea hän on parasta matkaseuraa, mitä voi toivoa! :)

Tiedän, että tämä ystävyys, joka syttyi yläasteaikana yli 15 vuotta sitten, kestää kuolemaan asti. Tänä aikana koemme yhdessä uusia seikkailuja sekä jaamme ilot ja surut. Olen äärettömän onnekas saadessani omistaa hänenlaisensa ystävän.

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Suloistakin suloisempi arvontavoitto

Osallistuin paikallisen Osuuspankin kilpailuun Instagramin puolella. Kävi niin, että olin yksi onnekkaista voittajista! :) Palkinnoksi sain suloistakin suloisemman webbikameran suojuksen:
Tyypin hiukset ovat mikrokuitulankaa, joten voin käyttää tätä myös näyttöjen puhdistamiseen.

torstai 16. heinäkuuta 2020

Yksityiskohtia kodistani, osa 5

Parin kuukauden tauon jälkeen on aika esitellä taas muutama yksityiskohta kodistani. Kyse on sarjan viidennestä osasta. Neljännessä osassa muutin sarjan ideaa niin, että jatkossa esittelen yksityiskohdat väreittäin. Viimeksi värinä oli vaaleanpunainen, tänään pääsevät loistamaan siniset yksityiskohdat:
Aiemmat Yksityiskohtia kodistani -sarjan osat näkee täältä, täältä, täältä ja täältä. Osallistun tällä tekstillä myös Värivuosi 2020 -blogihaasteeseen, josta olen kertonut enemmän täällä. Luulen, että valitsin heinäkuun väriksi sinisen alun perin siksi, että silloin on ollut hyvät uintisäät. Tänä vuonna sellaiset tulivat jo kesäkuussa, mutta toivottavasti vielä näin heinäkuussakin säät suosivat sen verran, että uimaan vielä pääsee! :)

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Kuvia kalliosta

Kävin sunnuntaina kylässä vanhempien luona. Heidän takapihaansa hallitsee muhkea kallio, josta olen aina pitänyt. Ikuistin siitä muutaman kuvan. Tässä parhaat otokset:

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Vaatteet syksyyn ja talveen

Kävin eilen aamupäivällä kuluttumassa aikaani paikallisessa muotiliikkeessä. Niinhän siinä kävi, että taas kulutin rahojani. :D Löysin nimittäin syksyksi sopivan paitamekon ja talven pakkasiin uuden kevyttoppatakin:
Mitä mieltä olette uusimmista hankinnoistani? :)

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Ihanat inkaliljat

Eilen suunnatessani töiden jälkeen ruokakauppaan ajatus oli ostaa joko neilikka- tai krysanteemikimppu. Päädyin kuitenkin inkaliljoihin niiden kauniin värin takia:

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Taas yksi toteutunut haave

Aloin selailla vanhoja haaveisiin liittyviä blogitekstejä ja huomasin, että taas yksi sellainen on toteutunut, mutten ole muistanut poistaa sitä haavelistastani:

"Löydä haaveideni työ. Tässä työllisyystilannessa tämä on helpommin sanottu kuin tehty! En kuitenkaan aio luovuttaa; uskon, että haaveiden työ odottaa nurkan takana. :)"
Toiveeni toteutui lähes vuosi sitten, kun aloitin osastosihteerinä terveyskeskuksessa. Kerroin haaveesta tässä blogikirjoituksessa.
 Aiemmat koosteet toteutuneista haaveista olen esitellyt tässä ja tässä tekstissä.

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Sateisen aamupäivän asu

Viime päivinä on tullut paljon asukuvaesittelyjä, mutta lupaan, että nyt ne jäävät hetkeksi tauolle. Esittelen kuitenkin vielä asun, johon pukeuduin aamupäivällä lähtiessäni hierojalle:
t-paita saatu, farkkutakki Tuuri, farkut Kroatia

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Vielä pysyttely kesäkuussa

Vaikka kuukausi vaihtui tänään heinäkuuksi, pysytellään vielä tämä päivä kesäkuussa. Tänään nimittäin esittelen teille asun, joka ylläni kävin lauantaina ulkona syömässä poikaystäväni kanssa:
toppi Anna, farkkusortsit Tuuri