sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Toukokuiset lukuelämykset

Taas on tullut aika kertoa tämän kuun lukuelämykset! Toukokuu oli sekä fyysisen että äänikirjan kuukausi. Aloitetaan luetusta kirjasta, jonka otin työn alle jo maaliskuussa:
Charles R. Cross: Heavier than heaven – The biography of Kurt Cobain
Kurt Cobainin elämästä ja kuolemasta tuli nopeasti rock'n'roll-legenda. Hänen bändinsä Nirvanan maailmanlaajuinen menestys määritteli 1990-luvun alun musiikkiskenen; bändin kappaleet puhuivat sukupolvesta ja sukupolvelle. 

Musiikkitoimittaja Charles R. Cross, Seattlen musiikkiskenen veteraani, kertoo tässä äärimmäisen harvinaisessa tarinassa taiteellisesta neroudesta ja sen tuhoavasta tuskasta. "Taivasta raskaampi" on lopullinen elämä yhdelle 1990-luvun luovimmalle ja ongelmallisimmalle musiikin nerolle.

Nirvanan perustajasta ja keulakuvasta tehtyä elämäkertaa oli sekä surullista että iloista lukea. Kurt Cobainin elämä ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, ja hän purkikin pahaa oloaan huumeisiin. Jossain vaiheessa miehellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, mikä ehkä auttaa ymmärtämään hänen ajoittaista pahaa oloaan vähän paremmin.

Elämäkerta etenee kronologisessa järjestyksessä Cobainin syntymästä, lapsuudesta, vanhempien avioerosta ja bändielämästä kuolemaan. Kirjassa kerrotaan myös miehen tyttöystävistä ja siitä, miten tapasi vaimonsa, Hole-yhtyeen keulakuvana ja näyttelijäkin tunnetun Courtney Loven. Voikin todeta, että yksityiselämä ja ura saavat teoksessa yhtä paljon huomiota.

Olen lukenut aiemmin lempilaulajiini kuuluvasta miehestä toisenkin elämäkerran, mutta tämä oli mielestäni parempi sisältäen enemmän tietoa myös yksityiselämästä. Myös valokuvat ilahduttivat luku-urakkaa. Mahdollisesti tartun tähän myöhemmin uudelleen. 4/5

Siirrytään sitten äänikirjaan! Se oli tässä kuussa tämä mahtava teos:
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (kuunneltu äänikirjana, lukijana Jukka Pitkänen)
On kesä 1956. Ikääntyvä hovimestari Stevens on lähtenyt pienelle lomamatkalle Länsi-Englantiin. Matkallaan hän uppoaa muistoihin ja mietteisiin: takana on kunniakas ura lordi Darlingtonin palveluksessa, mutta nyt kun Darlington Hallia isännöi amerikkalainen liikemies, kaikki on muuttunut. Stevensin mieltä askarruttaa myös ystävyys talon entiseen taloudenhoitajaan, neiti Kentoniin, jota hän aikoo käydä tervehtimässä.

Stevensin muistoista rakentuu tarkka kuvaus englantilaisen yläluokan elämäntavasta sotienvälisenä aikana ja hovimestarin moninaisista velvollisuuksista, joihin sisältyi huolehtiminen lordin tärkeistä ulkomaisista vieraista ja "elämän tosiasioiden" opettaminen isännän 23-vuotiaalle kummipojalle. Silloisten ihanteiden ja perinteiden vaalijana Stevens tuntee nyt elävänsä kuin väärällä aikakaudella.
 


Kerron heti aluksi, että osallistun tällä äänikirjalla Storytelin kuunteluhaasteeseen. Tällä kertaa minulla toteutuu kohta 10 eli kirja, joka on nähty myös tv:ssä tai elokuvissa.

Pitkän päivän ilta on Ishgiuron leikkisä ja surumielinen mestarinäyte – eräänlainen kokovartalokuva perienglantilaisesta hovimestarista, arvokkuuden ja velvollisuudentunnon ruumiillistumasta. Romaani sisältää haikean rakkaustarinan, kuvauksen ihanteiden traagisesta luhistumisesta ja oivaltavaa pohdintaa nykyihmisen velvollisuuksista muuttuvassa maailmassa.

Entinen hovimestari kuvautuu pidättyvänä, velvollisuudentuntoisena ja konservatiivisena palvelijana, joka on palvonut kyseenalaistamatta lordi Darlingtonia, hänen ylhäisyyttään, kuten Stevens kartanon aikaisempaa omistajaa kutsuu. Miehelle hovimestarin työ ja siihen liittyvät velvollisuudet ovat aina menneet kaiken muun edelle.

Stevens muistelee niin suhdetta omaan hovimestari-isäänsä kuin monia vaiettuja asioita, jotka sivuavat politiikkaa, satunnaisten ihmisten juoruja ja pettymyksiä. Velvollisuudentunto määrittää miehen ajatuksia tämän matkalla. Isää ja lordi Darlingtonia merkittävämmäksi henkilöksi nousee neiti Kenton, jonka kanssa hänellä oli tapana juoda kaakaota ja puida päivän tapahtumia. Stevensin matka halki Ison-Britannian kauneimpien paikkojen Salisburysta Somersetiin johtaa toiveikkaaseen tapaamiseen entisen taloudenhoitajan luo.

Olen lukenut Ishigurolta aiemmin yhden kirjan: Ole luonani aina. Rakastuin siihen ja rakastuin tähän. En osaa valita, kummasta pidän enemmän, mutta onneksi ei tarvitse! Varmaa on kuitenkin se, että minusta on tullut Ishiguro-fani ja se, että aion lukea hänen kirjallisuuttaan tulevaisuudessakin. 5/5

perjantai 29. toukokuuta 2020

Kokeilussa Garnierin hiusnaamio

Äitini näki jokin aika sitten jonkin lehden välissä näytteen Garnierin hiusnaamiosta. Koska hän ei itse käytä sellaisia, hän antoi tuotteen minulle. Kokeilin hiusnaamiota viime viikolla. Se näytti avaamattomana tältä:
Tuotteen luvattiin olevan ravitseva hiusnaamio, joka kosteuttaa hiuksia latistamatta niitä. Siinä yhdistyvät Espanjasta kotoisin oleva hiuksia kosteuttava luomumantelimaito sekä Meksikosta tuleva luomuagavesiirappi, kullanvärinen ja herkullinen nektari, joka tunnetaan hiuksia elvyttävistä ominaisuuksista. Tuotteen koostumus on 98 % luonnollista alkuperää.

Hiusnaamio oli helppo käyttää: Se levitetään kosteisiin hiuksiin pesun jälkeen, annetaan vaikuttaa 3–5 min ja sen jälkeen huuhdellaan. Sitä siis voi käyttää hoitoaineen sijaan.

En ollut aiemmin kokeillut hiusnaamiota, joten otin tuotteen käyttöön innolla. Se teki, mitä lupasi, eli kosteutti ihanasti kuivahkoja hiuksiani. Myös sen helppokäyttöisyys on ihana piirre. Yksi asia, josta sen sijaan en pitänyt, oli hiusnaamion melko voimakas tuoksu, jonka siis edelleen haistoin huuhtelun jälkeen. Käytän varmasti jatkossakin hiusnaamioita, mutten enää Garnierin. 4/5

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Matkakohteiden suosikit ja inhokit

Koronavirus sekoitti ainakin omaa elämääni sen verran, että tänä vuonna jätän ulkomaanmatkan suosiolla väliin. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi haaveilla uusista lomakohteista. ;) Matkakuumetta lievittääkseni päätin tänään kertoa viisi lomakohdetta, joissa haluaisin käydä ja vastaavasti viisi lomakohdetta, joihin en missään tapauksessa halua matkustaa.

Aloitan viidestä lomakohteesta, joissa haluaisin käydä:

1. Australia. Australia on yksi niistä maista, joihin matkustamisesta olen haaveillut jo kauan. Eläimistä haluaisin nähdä ainakin koalat ja kengurut, mutta en niinkään välitä skorpioneista tai käärmeistä. :D Tiesittekö muuten, että Unescon maailmanperintöluettelossa on Australiasta 17 kohdetta? :O

2. Uusi-Seelanti. Tämä maa on kiinnostanut minua oikeastaan siitä asti, kun katsoin Taru sormusten herrasta -elokuvat ensimmäistä kertaa. Maisemat ovat häikäisevän kauniita! Lisäksi Uudessa-Seelannissa minua kiehtovat lampaat, vaikka niitä tietysti näkee Suomessakin.

3. Costa Rica. Tradenomiksi opiskellessani luokkakaverini piti esitelmän Costa Ricasta, jossa oli ollut aikoinaan vaihto-oppilaana. Rakastuin tämän pienen maan henkeäsalpaaviin maisemiin! Lisäksi sen eläimistö kiehtoo.

4. Madeira. Portugalille kuuluva Madeiran saarikin on yksi niistä matkakohteista, joihin haluaisin joskus matkustaa. Olen haaveillut tästä saaresta kauan, mutta mielenkiintoni vain kasvoi entisestään, kun näin vanhempieni matkakuvia täältä. Eniten minua houkuttavat patikointireitit, vaikkakin jo luonto itsessään on todella kaunis.

5. New York. Viidentenä matkakohdelistallani on tietysti New York! Olen ihastellut kaupungin menoa ja meininkiä jo monien elokuvien sekä sarjojen myötä. Haaveilen lenkistä Keskuspuistossa ja vierailusta Bronxin eläintarhassa.
Sitten ovat vuorossa matkakohteet, joihin en missään tapauksessa halua mennä:

1. Lähi-itä. Lähi-idän maiksi katsotaan kuuluvan Bahrain, Egypti, Irak, Iran, Israel, Jemen, Jordania, Kuwait, Libanon, Oman, Palestiina, Qatar, Saudi-Arabia, Syyria ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Joskus myös Turkki, jossa olen käynyt, luetaan Lähi-itään. Suurin syy, miksen halua matkustaa Lähi-idän maihin, on surkeat tai lähes olemattomat ihmisoikeudet. Tietysti myös sisällissodat pelottavat.

2. Pohjois-Korea. Myös Pohjois-Korea on yksi niistä matkakohteista, joihin en menisi, vaikka pääsisin ilmaiseksi. Tähän syynä ovat maan yksinvaltius ja terrorismin hyväksyminen. Myös Pohjois-Koreassa ihmisoikeudet ovat lähes olemattomat.

3. Kiina. Kiinakaan ei ole koskaan kiehtonut minua matkakohteena. Tässäkin suurvaltiossa on surkeat ihmisoikeudet, eikä lehdistölläkään juuri ole juridista vapautta. Human Rights Watchin mukaan nykyisen presidentin Xi Jinpingin kaudella hallitus on mielivaltaisesti vanginnut satoja aktivisteja ja ihmisoikeusjuristeja. Monet arvostelijat ovat kadonneet hallituksen sieppaamina, kun taas Amnesty Internationalin mukaan aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia pidätettiin sekä tuomittiin epämääräisin syyttein. Uskonnonharjoittamisen tukahduttamista kiristettiin vuosina 2017–2018. Uudet turvallisuuslait antavat viranomaisten vaientaa, sensoroida ja vainota ihmisoikeuksien puolustajia sekä erimielisiä. Kiinassa ei myöskään ole puhdas ilmasto, vaan se on yksi maailman suurimmista saastuttajista. Yksi asia, mitä en Kiinassa ymmärrä, on se, että siellä syödään koiria! Pelkkä ajatuskin etoo.

4. Intia. Vaikka Intiassa on monipuolinen ilmasto ja sen kasvilajisto on suurempi kuin missään muualla, maa matkakohteena ei ole koskaan kiinnostanut minua.

5. Thaimaa. Suuri osa suomalaisista matkustaa mielellään Thaimaahan. Itse en kuitenkaan kuulu heihin. Kohde ei ole koskaan kiehtonut. En edes tiedä, mitä söisin siellä, sillä en voi sietää thaimaalaista ruokaa. :D

Tämän blogikirjoituksen kuva, jonka olen esittelyt aiemminkin tässä tekstissä, on muuten viimesyksyiseltä Kroatian-matkalta.

tiistai 26. toukokuuta 2020

11 erikoista kysymystä

Törmäsin viime viikolla mielenkiintoiseen 11 erikoista kysymystä -blogihaasteeseen, jonka halusin itsekin tehdä! Kopioin kysymykset Katan blogista. Tässä omat vastaukseni 11 outoon kysymykseen:

1. Minkä supervoiman haluaisit? Haluaisin oppia puhumaan kuolleiden kanssa. :D

2. Mitä haluaisit opiskella, jos hakisit nyt? Suomen kielen opiskelu kiinnostaa aina. Haluaisin toisaalta syventää myös viestinnän osaamistani opiskelemalla joitain valokuvaukseen tai kuvankäsittelyyn liittyviä opintoja.

3. Missä asuisit, jos saisit valita minkä tahansa paikan? Kotimaassa haluaisin asua Tampereella, ulkomailla voisin hyvinkin kuvitella asuvani esimerkiksi Tukholmassa, Barcelonassa tai jossain päin Portugalia.

4. Jos saisit kysyä kysymyksiä ihmisiltä, jotka tietävät maailman suurimmat salaisuudet, mitä kysyisit ensimmäiseksi? En ole ihan varma, haluaisinko kuulla tähän minkäänlaista vastausta.

5. Jos saisit tietää vastauksen yhteen maailmankaikkeuden mysteeriin, mikä se olisi? Haluaisin tietää, onko Maa oikesti ainut planeetta, jossa on elämää.

6. Eniten ahdistaa..? Tällä hetkellä eniten ahdistaa ehdottomasti koronavirus!
7. Kaupunki vai maaseutu? Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta olen ehdottomasti enemmän kaupunki- kuin maaseutuihminen.

8. Lempiruokasi? Tämä on vaikea kysymys, sillä rakastan ruokaa ja syömistä! :D Vastaan tähän tämänhetkisen suosikkini, joka on kasvislasagne.

9. Lempihedelmä? Lempihedelmäni on banaani.

10. Mitä piirteitä arvostat eniten toisissa ihmisissä? Suvaitsevaisuutta! Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki arvostaisivat toisiaan sellaisina kuin ovat.

11. Mitä tapahtuu tänään? Pyöräilen vanhempieni luo. Sieltä palattuani taidan lukea vielä hetken kirjaa ennen kuin menen nukkumaan.

lauantai 23. toukokuuta 2020

Maailman kilpikonnien päivä

Tiesittekö, että tänään on kansainvälinen kilpikonnien päivä? :) Itsekin olin unohtaa tämän tärkeän päivän, ellei eläinketju Faunatar olisi siitä eilen Instagram-tilillään muistuttanut! Kävin Faunattaren kotisivuilla vähän etsimässä lisätietoa aiheesta paitsi teitä myös itseäni varten.

Yhdysvaltalainen kilpikonnien suojeluun keskittynyt American Tortoise Rescue -yhdistys perustettiin vuonna 1990 kaikkien maa- ja vesikilpikonnien suojelemiseksi. Nyt yhdistys juhlii jo 20-vuotista kansainvälistä kilpikonnapäivää, jota perinteisesti vietetään vuosittain 23.5.

Monissa maissa salakuljetettuja kilpikonnia myydään aivan liian paljon internetissä tai suoraan kaduilla ja toreilla ”auton takaluukusta”. Yhdysvalloissa on monia järjestöjä ja löytöeläintaloja, jotka ottavat hoiviinsa paitsi luonnossa loukkaantuneita luonnonvaraisia kilpikonnia myös laittoman kaupan tai välinpitämättömän hoidon kynsistä pelastettuja yksilöitä. Siksi American Tortoise Rescue kannustaa paikallisia kilpikonnafaneja adoptoimaan eläimen joltain pelastavalta taholta, sillä Yhdysvalloissa on paljon kodittomia kilppareita.
Täällä Suomessa kilpikonnien myynti on hallitumpaa, sillä myytävillä eläimillä pitää olla viralliset paperit, joilla todistetaan sen laillinen alkuperä. Silti valitettavasti tännekin salakuljetetaan eläimiä, joita myydään mm. internetissä.

Oma ongelmansa on tietysti sekin, miten pienenä ja suloisena hankitut vesikilppareihin kuuluvien punakorvakilpikonnien poikaset kasvaessaan vaativat kookkaan paludaarion ja aktiivista hoitoa. Lajin hoidon vaativuus on päässyt monet yllättämään ja johtanut siihen, että lajin yksilöitä on täälläkin hylätty luontoon. Joidenkin lähteiden mukaan punakorva voi jopa selviytyä Suomessa. Tämäkin on sinällään ongelmallista, sillä punakorvakilpikonna on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla.

Toisin kuin rapakon takana Suomen luonnossa ei esiinny kotoperäisiä kilpikonnalajeja. Terraarioeläiminä ne sen sijaan ovat hyvin suosittuja. Kilpikonnan ostamista suunnitellessa tiedon hankinnalla on suuri merkitys. Lisäksi luotettava myyjä osaa kertoa eri lajien eroista, hoidosta ja eri lajeille vaadittavista papereista. Hän pystyy todistamaan myynnissä olevien eläinten alkuperän ja kertoo avoimesti, mistä ja miten eläin on tullut hänen luokseen myyntiin. Näin oli myös oman kilpikonnani kohdalla: myyjä vastasi kaikkiin kysymyksiin asiantuntevasti ja antoi minulle CITES-todistuksen, joka kertoo siis siitä, että Edi on tuotu laillisesti maahan.
Kilpikonnaa voi luvan kanssa kutsua eläväksi fossiiliksi, sillä nämä ihanuudet elivät jo 200 miljoonaa vuotta sitten. Nyt aivan liian moni niistä uhkaa hävitä mm. elinympäristön tuhoutumisen, salakuljetuksen ja ilmastonmuutoksen vuoksi. American Tortoise Rescuen mukaan asiantuntijat puhuvat skenaariosta, jossa maa- ja vesikilpikonnat katoavat luonnosta seuraavien 50 vuoden aikana. Yhdistys loi ja lanseerasi kansainvälisen kilpikonnapäivän kunnioittaakseen sekä jakaakseen tietoa eläimistä.

Paitsi kilppareiden myös muun luonnon suojeluun sisältyy sekin, että ihmiset huolehtivat hiilijalanjäljestään ja suosivat kestävän kehityksen tuotteita. Näin toimittaessa ollaan askeleen lähempänä tilannetta, jossa kilpikonnatkin ovat osa maailman monimuotoista eläimistöä vielä kaukana tulevaisuudessa.

Alkuperäisen Faunattaren jutun voit lukea täältä.

torstai 21. toukokuuta 2020

Yksityiskohtia kodistani, osa 4

Ajattelin elvyttää eloon muutaman vuoden tauon jälkeen Yksityiskohtia kodistani -sarjan hieman erilaisella konseptilla. Tällä kertaa nimittäin esittelen asuntoni yksityiskohtia väreittäin. Ensimmäisenä värinä on vaaleanpunainen:
Aiemmat yksityiskohdat voit katsoa täältä, täältä ja täältä. Osallistun tällä blogikirjoituksella myös toukokuun Värivuosi 2020 -blogihaasteeseen.

maanantai 18. toukokuuta 2020

Nimpparikukkia

Vietän tänään nimppareitani! Sen kunniaksi esittelen teille kimpun, jonka poikaystäväni osti minulle toissa päivänä etukäteisnimpparilahjaksi. Siinä on näin ihanan värisiä krysanteemejä:

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Koronaan kyllästynyt

Kirjoitin reilu kuukausi sitten ajatuksiani koronaviruksen vaikutuksesta varsinkin sote-alaan, jolla työskentelen. Tänään minun on pakko palata koronaan, sillä alan olla pikkuhiljaa kyllästynyt koko pandemiaan ja siitä uutisointiin – enkä usko olevani ainut. En ikinä olisi uskonut sanovani, että kaipaan jopa baarielämää. Haluaisin käydä viikonloppuisin kahvilla tai ulkona syömässä ystävien kanssa. Haluaisin, että kirjastot avaisivat ovensa kokonaan. Vaikka olen introvertti, kaipaan yhteisöllisyyttä muuallakin kuin töissä.
Pandemia aiheuttaa surua, pelkoa ja epävarmuutta. Se voi johtaa menetyksiin, köyhyyteen ja paniikkiin läheisten tai elinkeinon puolesta. Kukaan ei tiedä, milloin tämä loppuu – vai loppuuko kenties koskaan. Siitä huolimatta tästä kaikesta pitäisi yrittää selviytyä. Nyt riittää, että pysyy jotenkuten järjissään ja elää päivän kerrallaan.

Mielestäni ketään ei saa arvostella, jos ihminen ei saa aikaiseksi ja on hankala keskittyä. Vaikka vapaa-aika on tyhjentynyt harrastuksista ja illanvietoista, sama aika kuluu nyt murehtimiseen. Tämä koronakevät ei todellakaan ole ollut ihanaa kotoilun aikaa, vaan kotona on pysytty pakon edessä. Onneksi Suomi alkaa vähitellen palata tavalliseen arkeen: Kirjastot ovat auki osittain ja suurin osa koululaisista palasi kouluun. Kesäkuun alussa myös ravintolat saavat olla auki tietyin rajoituksin, vaikka toki jotkin niistä ovat toimineet tässäkin tilanteessa noutoruokapaikkoina. Ehkä tämä tästä joskus muuttuu iloksi.

perjantai 15. toukokuuta 2020

Pari uutta meikkituotetta

Viime viikolla tein pitkästä aikaa inventaarion meikkilaukun tuotteille. Suurin osa meikeistä oli niin vanhoja, että heitin ne suosiolla pois. Päätin hankkia vanhentuneiden tilalle pari uutta tuotetta, jotka ovat tietysti luonnonkosmetiikkaa:

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Lenkkimaisemia

Käydessäni viime viikolla lenkillä sain ajatuksen, että otan kameran mukaan ja kuvaan mahtavia lenkkimaisemiani! Tänään esittelen ne teillekin. Tässä parhaat otokset:

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Säältään kurjan äitienpäivän asu

Tänään uhmasin koronarajoituksia ja suuntasin isovanhempieni luo äitienpäivän viettoon! Siellä ylläni oli tällainen asukokonaisuus:
paita & koru saatu, farkut paikall. muotiliike

perjantai 8. toukokuuta 2020

Viikonloppu käyntiin uudella hiustyylillä

Tulin kotiin vasta noin tunti sitten, sillä suuntasin suoraan töistä parturiin. Ylläni oli asu, johon pukeuduin parina aamuna myös töihin ennen työvaatteisiin vaihtamista:
paita Velj. Siltala, huppari saatu, farkut paikall. muotiliike

Uusin hiustyylini on melko kuparinen:

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Kesäsuunnitelmia ja kuulumisia

Ajattelin pitkästä aikaa laatia tällaisen tavallisen kuulumistenkertomistekstin, jossa samalla hieman sivuan kesäsuunnitelmia. Niitähän ei kauheasti ole koronaviruksen vuoksi.

Aloitan kuulumisista. Minulle kuuluu ihan hyvää. Päivät vierähtävät töitä tehdessä, mutta iltapäivällä kotiin päästyäni yritän tarttua itseäni niskasta kiinni ja lähteä sään salliessa lenkille joko kävellen tai polkupyörällä. Loppuilta kuluu lukien tai tv:tä katsoen. Menen nukkumaan viimeistään klo 22.30, sillä herätys on klo 6:n jälkeen.

Harrastukset keskeytyivät koronaviruksen vuoksi jo maaliskuussa. Niihin ei järjestetty myöskään etäopetusta.

Pääsiäisen vietin niin poikaystäväni kuin parhaan ystävän seurassa, vappuaaton ensin mainitun kanssa. Vapunpäivän olin kotona Edin kanssa. Minulla oli vappuaatto ylityövapaa, mikä oli mahtavaa. Pitkä viikonloppu tuli todellakin tarpeeseen!
Sitten kesäsuunnitelmiin! Olin ajatellut käydä muutaman naapuripaikkakunnan kesämarkkinoilla ja Pori Jazzeilla, mutta nämä kaikki tapahtumat on siirretty ensi vuoteen tai peruttu kokonaan. Onneksi lenkkeilyä ja retkeilyä ei ole kielletty! Toivon, että tulee sen verran lämmin kesä, että pääsisi myös uimaan pari kertaa.

Minulla on tämän kuun loppupuolella lomapäivä, mutta muuten olen töissä koko kesän. Pidän luultavasti kunnollisen loman vasta loppuvuodesta.

Mitä teille kuuluu? :) Entä vaikuttiko koronavirus jotenkin teidän kesäsuunnitelmiinne?

tiistai 5. toukokuuta 2020

Vappukukkia

Kävin perjantaina nopeasti ruokakaupassa, josta ostin vapun kunniaksi orvokkeja parvekkeelle ja kukkakimpun olohuoneeseen. Esittelen ensin kimpun, jossa on neilikoita ja inkaliljoja:
Orvokit taas näyttävät tältä:

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Huhtikuun ainut esiteltävä asu

Pysytellään vielä hetki viime kuussa. Tänään aiheena on huhtikuun ainut esittelyyn päässyt asu, joka oli ylläni vappuaattona käydessäni hierojalla. Lähdin sinne tämän näköisenä:
paita Cubus, farkut paikall. muotiliike

Olen esitellyt tämän asukuvan farkut tässä tekstissä.

perjantai 1. toukokuuta 2020

Huhtikuiset lukuelämykset

Huhtikuu oli äänikirjojen kuukausi fyysisten sijaan. En nimittäin ehtinyt vielä lukea loppuun kirjaa, jonka aloitin jo maaliskuussa, mutta yhden äänikirjan kuuntelin. Kyse on tästä klassikoksi nousseesta lastenkirjasta:
Astrid Lingren: Mestarietsivä Blomkvist (kuunneltu äänikirjana, lukijana Vesa Vierikko)
Kalle Blomkvist -sarja alkoi ilmestyä suomeksi reilut 70 vuotta sitten, vuonna 1948. Juhlan kunniaksi Stieg Larssonin Mikael Blomqvistinkin ”esikuvana” tunnetun Kallen ensiseikkailu sai ajanmukaisen suomennoksen Kristiina Rikmanin uutena käännöksenä.

Mestarietsivä Kalle Blomkvist on vasta 13-vuotias, mutta etsivänä hän on melkoinen haka. Kalle asuu idyllisessä pikkukaupungissa. Parhaiden ystäviensä Andersin ja Eva-Lotan kanssa he muodostavat Valkoiset ruusut, jotka käyvät ”sotaa” Sixtenin porukan Punaisia ruusuja vastaan kesäloman ratoksi. Sotaleikit kaupungin laitamien joutomaalla keskeytyvät, kun mestarietsivä ystävineen saa vihiä lähistölle kätketystä ryöstösaaliista. Pian lapset huomaavat joutuneensa mukaan todella vaaralliseen seikkailuun.
 
Kalle Blomkvistista kertoo dekkaritrilogia Mestarietsivä Blomkvist, Mestarietsivä Blomkvist vaarassa sekä Mestarietsivä Blomkvist ja ryöstetty Rasmus. Kustannusyhtiö WSOY julkaisi sarjan uusina suomennoksina vuosina 2018–2019.

Mainitsen heti tähän alkuun, että osallistun tällä kirjalla myös Storytelin kirjahaasteeseen. Laitan tämän kirjan kohtaan 1, joka on siis kirja, joka aloittaa sarjan. Tosin se sopisi myös kohtaan 10 eli kirjaan, joka on nähty myös tv:ssä tai elokuvissa.

Romaanin juoni on selkeä ja tapahtumat jännittäviä. Murha on pelottava jo pelkkänä ajatuksena, mutta todellisen rikoksen ohella Ruusujen sota jatkuu ja pitää yleistunnelman lapsille sopivana. Kallella, Andersilla ja Eva-Lotalla on käytössä salakieli, joka muodostuu ratkaisevan hyödylliseksi.

Minun on häpeäkseni tunnustettava, että tartuin Mestarietsivä Blomkvistiin ensimmäistä kertaa! Ja onneksi tartuin, sillä olihan tämä mukavaa ajanvietettä lenkeillä kuunneltavaksi, vaikka olikin tarkoitettu lapsille. En silti saanut tästä ihan sellaista otetta kuin toivoin, vaan kirja jää Pepin, Ronjan ja Veljeni, Leijonamielen taakse. Toisaalta en myöskään kuulu kohderyhmään. Luultavasti kuuntelen silti jatko-osatkin jossain vaiheessa. 3½/5