lauantai 29. helmikuuta 2020

Helmikuiset lukuelämykset

Näin karkauspäivän kunniaksi on aika kertoa tämän kuukauden lukuelämykset! Aloitan äänikirjalla, jonka otin kuunteluun jo tammikuun puolella. Kyse on tästä ihanasta satukirjaklassikosta:
Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli (kuunneltu äänikirjana, lukijana Jarmo Heikkinen)
Veljeni, Leijonamieli kertoo kahdesta veljeksestä, Joonatan ja Kaarle Leijonasta. Sairas pikkuveli Kaarle eli Korppu ihailee suuresti isoveljeään Joonatania. Hän pelastaa Korpun palavasta talosta, mutta kuolee itse. Pian Korppu häviää sairaudelleen ja seuraa veljeään kauniiseen maahan, Nangijalaan.

Veljeni, Leijonamieli on jännittävä kertomus vihreiden laaksojen, sadun ja leiritulien maasta sekä hyvän ja pahan kamppailusta, kaiken voittavasta ystävyydestä ja kuolemasta.

Tartuin Veljeni, Leijonamieleen nyt kolmannen kerran – ensimmäistä kertaa äänikirjan muodossa. Niin suuren vaikutuksen se on minuun jättänyt. Lindgrenin teoksista rakastan eniten Ronja Ryövärintytärtä, mutta Veljeni, Leijonamieli on heti hopeasijalla. Osallistun tällä kirjalla myös Mitä luimme kerran -blogin Lauran ja I read like Phoebe runs -Instagram-tiliä ylläpitävän Miran luomaan Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaasteeseen.

Lempikirjailijoihini kuuluva ruotsalainen lastenkirjailija on mielestäni osannut hyvin ja uskottavasti pureutua 10-vuotiaan pojan asemaan, sillä teos etenee Korpun kertomana. Vaikka Veljeni, Leijonamieli on oikeastaan alusta loppuun surullinen, siinä on monia hyviä ja hauskoja hetkiä. Pakko tosin myöntää, että vielä näin yli 30-vuotiaanakin loppuratkaisu toi kyyneleet silmiin. Mielestäni kirjassa on syvällistä pohdintaa, ja se on ehkä tarkoitettu kuvaukseksi siitä, miten pahuutta voi olla kaikkialla.

Tähän teokseen kannattaa ehdottomasti tarttua joko fyysisen kirjan tai äänikirjan muodossa! 5/5 

Sitten lukemaani kirjaan! Sain tänään luettua loppuun kirjan, jonka lukemisen aloitin jo viime kuun puolella. Kyseessä oli tällä kertaa jännäri:
Karin Slaughter: Kahlittu
Kun entinen poliisi löydetään murhattuna hylätyltä rakennustyömaalta, Will Trent ja Georgian etsivätoimisto tietävät, että tästä murhatutkimuksesta tulee hyvin vaarallinen. Rikospaikan veriset jäljet viittaavat siihen, että on olemassa toinenkin uhri – nainen, joka on kadonnut ja jonka henki vaarassa, ellei häntä löydetä mahdollisimman pian. Todisteet paljastavat jutun yhteyden Willin menneisyyteen, millä on tuhoisat seuraukset paitsi miehen itsenstä myös hänen työkavereidensa, lähesteinsä ja jopa hänen jahtaamiensa rikollisten elämään.

En oikein voi arvostella kirjaa paljastamalla hieman juonta. Tuo yhteys Will Trentin menneisyyteen, jossa juonessa viitataan, on hänen vaimonsa, entinen poliisi ja nykyinen rikollinen Angie Polaski. Kahlittu on nimenomaan hänen tarinansa, mikä oli ehkä hieman huonokin juttu – minä nimittäin jo kyllästyin jossain vaiheessa lukemaan kirjaa, enkä vähiten siksi, että Angie ei ole koskaan kuulunut lempihahmoihini. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi eteenpäin! Ja onneksi tein niin, kirjan loppuvaiheessa tulee esiin taas yksi paljastus lisää.

Tiivistettynä voisi sanoa, että Kahlittu on tarina paitsi perheväkivallasta, erilaisista riippuvuuksista ja periksiantamattomuudesta, mutta ennen kaikkea myös kaikki voittavasta rakkaudesta. Jään innolla odottamaan sarjan seuraavaa osaa, johon tekee paluun eräs aiemmista kirjoista tuttu hahmo! ;) 3½/5

torstai 27. helmikuuta 2020

Mielipiteenne ruokareseptien jakamisesta?

Päähäni pälkähti ajatus siitä, että kysynpä teiltä mielipidettä ruokareseptien jakamiseen liittyen! Minähän olen tähän asti jakanut reseptejä ruoista, joita on nautittu mm. illanvietoissa ja eri juhlapyhinä, paria lounassalaattia lukuun ottamatta. Ajattelin, että jos teillä on kiinnostusta, voisin jatkossa julkaista reseptin myös ruoista, joita teen arkena evääksi.
Jos siis haluatte ideoita myös arkiruokiin, kommentoikaa tuohon alle! Aloitan sitten vaikka kanakeitosta, jonka valmistin sunnuntaina. :)

maanantai 24. helmikuuta 2020

Uusin kirjaostos CDONista

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa CDONissa ostoksilla. Tein pari varausta, minkä lisäksi päädyin taas hankkimaan yhden kirjan. :D Kyse on teoksesta, jonka omistan jo elokuvana:
Rakastan kirjasta tehtyä elokuvaa, joten on hyvin todennäköistä, että rakastun romaaniinkiin!

perjantai 21. helmikuuta 2020

Kokeilussa L'Oréalin hoitoaine

Vanhempani kävivät viime vuonna Barcelonassa ja toivat minulle tuliaisiksi mm. lehden, jonka välissä oli näyte L'Oréalin värjätyille hiuksille tarkoitettu hoitoaine. Päätin kokeilla tuotetta. Hoitsikka oli tämän näköinen näyte:
Hoitoaine sisältää aminohappoja ja E-vitamiinia. Se on tarkoitettu värjätyille hiuksille. Hoitoainetta pitäisi käyttää päivittäin, mutta en pese hiuksiani niin usein. Arvostelen tuotteen siis vain yhden kerran käyttökokemuksella.

Hoitsikka teki hiuksista ihanan pehmeät ja kiiltävät sekä poisti karheutta ja sähköisyyttä. Tuotteessa oli hyvää myös se, että hoitoaineen sai pestä pois heti eikä odottaa paria minuuttia kuten joissain muissa vastaavissa tuotteissa.

Käytän näytteen loppuun, mutta tuskin ostan kotimaista vastinetta kotiin. Käytän hoitoainetta kuitenkin loppujen lopuksi melko harvoin. 4/5

torstai 20. helmikuuta 2020

Taas uusi käsivoide ja Tupperware-kutsujen arvontavoitto

Minun oli taas aika ostaa uusi käsivoide, sillä tajusin, että toisessa työpisteessäni ei ole sellaista lainkaan. Tällä kertaa päädyin ostamaan käsivoiteen Lidlistä:
Kerroin lauantaina käyneeni Tupperware-kutsuilla. Siellä suoritettiin arvonta, jonka minä voitin! :D Palkinnoksi sain tällaisen härvelin:
Kyseessä on siis tuote, jonka voi laittaa esim. kakun päälle, jotta saa samankokoiset palat. Tuote näyttää alapuolelta tältä:
Onko teillä muuten kokemusta Lidlin käsivoiteista tai muusta kosmetiikasta?

tiistai 18. helmikuuta 2020

Elokuva-arvostelu: Helene

Kerroinkin jo lauantain blogitekstissä käyneeni perjantai-iltana elokuvissa. Tapahtuma oli siitä harvinainen, että täällä kotikaupungissani oli pop up -elokuvateatteri, joten minun ei tarvinnut lähteä kauas! :) Katsomani elokuva oli kotimainen Helene, jonka trailerin voi katsoa tästä.

Rooleissa:
Helene Schjerfbeckinä nähdään Laura Birn ja Einar Reuterina Johannes Holopainen. Heidän lisäkseen elokuvassa näyttelevät mm. Eero Aho, Krista Kosonen ja Pirkko Saisio.

Juoni lyhyesti:
Eletään vuotta 1915. Helene Schjerfbeck elää unohdettuna taiteilijana iäkkään äitinsä kanssa Hyvinkäällä. Viimeisimmästä näyttelystä on kulunut jo vuosia, ja Helene on jatkanut maalaamista vain omasta intohimostaan. Kaikki muuttuu, kun taidekauppias löytää Helenen ja naisen 159 upeaa maalausta, joista haluaa järjestää suuren yksityisnäyttelyn. Taiteilijalle käänteentekevä hetki koittaa kuitenkin vasta, kun hänet esitellään Einar Reuterille. Nuori Einar on paitsi metsänhoitaja myös taiteen harrastajana Helenen töiden intohimoinen ihailija. Hänestä tulee naisen uskottu ja rakastettu.
Aloitan arvostelun hyvistä puolista: On ehdottomasti hyvä asia, että Suomen ehkä kuuluisimmasta naispuolisesta taiteilijasta tehtiin viimeinkin elokuva! Vaikken oikeastaan koskaan ole erityisemmin pitänyt Laura Birnistä, hän oli minusta – nuoresta iästään huolimatta – hyvä valinta esittämään viisikymppistä taiteilijaa. Hän on taitava fyysisesti hauraana, mutta henkisesti vahvana Helenenä, samoin Holopainen Einarina. Lisäksi puvustus ja maskeeraus olivat onnistuneita. Pidän hyvänä ratkaisuna sitä, että ohjaaja Antti J. Jokinen päätti elokuvassa keskittyä vain yhteen ajanjaksoon Schjerfbeckin elämässä. Helene on teknisesti loistavaa työtä alusta loppuun.

Sitten niihin huonoihin puoliin: Vaikka tiesin, että elokuvassa puhutaan suomea, en vieläkään ymmärrä, miksi, Schjerfbeck kun oli suomenruotsalainen. Elokuvassa keskityttiin eniten maalaamiseen sekä Helenen ja Einarin keskinäiseen suhteeseen, mikä aiheutti sen, että Helenen henkilökohtainen tuska jäi liian taka-alalle. 3/5

Kerron kuvituksesta sen verran, että peitin elokuvalipusta teatterin nimen, sillä en halua edelleenkään paljastaa asuinpaikkakuntaani.

lauantai 15. helmikuuta 2020

Tapahtumarikkaat päivät

Viimeiset kaksi päivää olivat melko tapahtumarikkaat! Eilisiltana kävin elokuvissa, tänään sekä parturissa että työkaverini luona Tupperware-kutsuilla. Näissä kaikissa tapahtumissa minulla oli ylläni tällainen asukokonaisuus:
paita saatu, farkut paikall. muotiliike

Tuttuun tapaan esille pääsee myös uusin hiustyyli. Tällä kertaa päädyin laitattamaan myös muutaman raidan:
Eilen katsomastani Helene-elokuvasta tulee arvostelu ensi viikolla.

torstai 13. helmikuuta 2020

Takana 4 kk uudessa työssä

Olen ollut nykyisessä työssäni nyt neljä kuukautta. Ajattelin tänään kertoa hieman työnkuvastani ja ajatuksiani työympäristöstä. Tai no, oikeastaan työympäristöistä. Työskentelen nimittäin kahdessa eri toimipisteessä sihteerinä.

Työympäristöt ja työilmapiirit ovat molemmissa paikoissa huippuluokkaa! Jos olen ihan rehellinen, minulla ei ole vielä koskaan ollut näin reiluja esimiehiä. Viihdyn molemmissa työpisteissä mahdottoman hyvin!
No mitä sitten oikeastaan teen työpäivän aikana? Suurin osa ajasta kuluu lääkäreiden saneluiden purkamiseen, mutta sen lisäksi skannaan erilaisia asiakirjoja. Työtehtäväni sisältävät myös postitusta, laskutusta, ajanvarauskirjojen luomista ja arkistointia. Lopetan työpäiväni tarvittaessa postin viemiseen.

Vaikka työolosuhteet ovat pääosin mukavat, olen saanut kokea jo mm. työaikamuutoksia – kahteen kertaan. :D En halua paljastaa siitä liikaa; kerron vain sen, että tällä hetkellä työskentelen toimistotyöajan mukaan. Myös työnkuvani ja ammattinimikkeeni ovat muuttuneet alkuperäisestä.

Vain aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan! :) Minulla ei ole ollut tähän mennessä lainkaan lomaa, mutta en kyllä oikeastaan ole sitä kaivannutkaan. Vappuaattona pidän vapaapäivän, mutta en ole vielä varma, vietänkö muutaman päivän kesälomaa vai säästänkö nekin päivät syksyyn, jolloin on ajatuksena suunnata taas ulkomaille.

tiistai 11. helmikuuta 2020

Uusi huulikiilto

Entinen luonnonkosmetiikan huulipunani katkesi yhtäkkiä viime viikolla! :/ Niinpä piti ostaa uusi. Tällä kertaa päädyin Laveran huulikiiltoon, joka on tämän näköinen:
Onko sinulla kokemusta Laveran huulikiilloista tai -punista?

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Talvisempi kotini

Viimeinkin on asuntoni talvisisustuksen aika! Päätin, että tästä vuodesta alkaen esittelen sisustuksen vain siltä osin kuin se on edellisestä kerrasta muuttunut. Niinpä tänään valokeilaan pääsee talvisempi asuntoni vain niistä paikoista, jotka ovat muuttuneet joulusisustuksen jälkeen. Aloitan tuttuun tapaan eteisestä:
Eteisen lipaston päällä on Hemtexin pöytäliina ja itse maalaamani verivärityö.

Sitten on alkovin vuoro:
Yöpöydällä on vaihtunut pöytäliina. Lisäksi joulukoriste on otettu pois.

Alkovista on luontevaa siirtyä samassa tilassa sijaitsevaan olohuoneeseen:
Sohvan sisustus on muuttunut oikeastaan jo keväisempään suuntaan torkkupeittoa lukuun ottamatta.
Sohvapöydällä joulukoriste on vaihtunut sisustuskutsuilta tilattuun jääkarhutuikkukippoon.
Sohvapöydän alatasossakaan ei enää ole joulukoristetta.
Työpöydälle vaihdoin talvisemman pöytäliinan. Joulusisustuksen jälkeen paikkansa löysi myös uusi ihana työtuoli! :)
Ikkunalaudalla ei ole enää joulutonttua.
Tv-tasolta ovat lähteneet sekä joulukoristeet että kukat.
Työkaverilta saatu joululahja meni kaapin perukoille. Laitoin sen tilalle tämän äidiltä lahjaksi saamani lamppua muistuttavan koristeen.
Tv-tason vasemmalla puolella on sisustuskutsuilta tilaamani tuikkukippo ja joululahjaksi saatu ihana Suomi 100 -maljakko.
Tv-tason oikealla puolella on eri sisustuskutsuilta tilatut tuikkukipot.

Olkkarista siirrytään keittiöön:
Joulunpunaiset pöytäliinat vaihtuivat Tokmannilta ostettuihin sinisiin tabletteihin.
Ikkunassa ei ole tällä kertaa mitään koristeita.
Keittiöstä puuttuu vielä toistaiseksi myös astiapyyhe.

Viimeisenä huoneena vuoron saa kylppäri:
Pyyhkeet ovat tällä hetkellä valkoiset.
Kylppärissäkään ei ole enää joulukoristetta. Sen sijaan siellä on talvisempi pöytäliina ja hajuvesipullo, joka sopii mielestäni myös koristeeksi.

lauantai 8. helmikuuta 2020

Esittelyssä unohdettu huivi

Siivotessani muutama viikko sitten vaatekaappiani ja vaatteita karsiessani löysin beigen huivin, jonka olemassaoloa en edes muistanut! Se on tällainen:
Osallistun tällä tekstillä myös Värivuosi 2020 -blogihaasteeseen, josta voit lukea enemmän täältä. Huomasin keksineeni muiden kuukausien värit ensin, joten päätin yhdistää helmikuuhun beigen, joka on paitsi luonnollisuuden väri myös yksi suosikeistani.

tiistai 4. helmikuuta 2020

Ihana uusi paita

Vaikka synttärini olivat jo lokakuussa, sain tädiltäni lahjan vasta pari viikkoa sitten. :D No parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Hän antoi minulle näin ihanan Muumi-paidan:
Uskon, että tämä paita muodostuu yhdeksi suosikeistani! :)

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Sunnuntai-iltana hierojalla!

Olen löytänyt itselleni siinä mielessä ihanan hierojan, että hän pitää vastaanottoa myös viikonloppuisin! Ja mikä parasta, hintakaan ei ole paha! Nyt kuitenkin esittelen teille tämäniltaisen asuni:
paita Seppälä, farkut äidin vanhat (?)

Jos ihmettelette kuvassa näkyvää valoisuutta ulkona, se johtuu siitä, että nappasin asukuvan jo ennen hierojalle ja vanhempien luo lähtöäni. :)