torstai 31. toukokuuta 2018

Toukokuun lukuelämykset

Taas on tullut aika tehdä kooste tämän kuun luetuista kirjoista! Aloitan teoksesta, jonka lukemisen aloitin huhtikuun puolella:
Seppo Jokinen: Koskinen ja kreikkalainen kolmio
Komisario Koskinen on päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa: Hän on purjehduslomalla Kreikan saaristossa ystävänsä ja entisen kollegansa Juusosen kanssa. Loma on todellakin tarpeen, koska Koskisen avioliitto on purjehtinut vakaata kurssia karille.

Vaikka tasaiset purjehdustuulet ovat suotuisat, ruumiit eivät kuitenkaan jätä ystävyksiä lomallakaan rauhaan. Kreikan saaristossakin sellainen kelluu heidän venettään vastaan, ja paikallispoliisi keksii saman tien helpot syylliset ruumiin löytäjistä. Koskinen ja Juusonen alkavat selvittää tapausta omine lupineen. Pian Rodoksen auringon alla hikoilee kaksi hämmentynyttä rikostutkijaa ratkaisemassa kuolemantapausta, jolla on hyvin yllättäviä yhteyksiä.

Pidän jostain syystä alkupään Koskisista enemmän. Siksi tämä kirja oli oikein miellyttävä lukuelämys. Mukavaa vaihtelua toi myös erilainen miljöö; kuten kirjan nimi ja juoni kertovat, tässä teoksessa seikkailtiin Tampereen sijaan Kreikassa.

Mitä tulee rikollisiin, on pakko paljastaa, että niitä oli tässä osassa useampi. Toisen sivupahiksen tiesin heti hänen tullessaan juoneen mukaan. Pääpahis taas oli itselleni hienoinen yllätys. Mainio lukuelämys! 4/5

Koskisen jälkeen siirryin novellien maailmaan:
Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär
Tämän lapsuuden kertovan kirjan "oikeita" henkilöitä ovat ukki ja mummi, isä ja äiti, Anna, Jeremiah, täti, jolla on idea ja Poju, jolla on aina nuha. Yhtä oikea on kuitenkin Jumala, joka asuu kivikkopuutarhan takana. Tai pimeys, joka saapuu, kun iso harmaa olento ryömii hämärän tullen sataman yli, hapuilee pitkin käsivarsin Katajanokkaa ja ojentaa sormensa kohti venäläistä kirkkoa. Todellista on takkatuli ateljeessa ja äidin rauhallinen, lempeä ääni lämpimässä pimeydessä. Todellista on turvallisuus. Totta on kuitenkin myös se, että "ihmisiä saa helposti rikki, niitä voi murskata, repiä kahtia ja sahata kappaleiksi. Siksi on tärkeää, että löytää ajoissa piilopaikan".

Näissä muistelmissa on miljöönä Toven isän, kuvanveistäjän Viktor Janssonin, ateljee 1920-luvun Katajanokalla sekä kesäinen Pellinki, merenlahdet ja poukamat. Kuvanveistäjän tyttäressä lomittuvat lapsen arkipäivän tyyni todellisuudentaju, idylli ja satu, jota kuohuttaa rohkea mielikuvitus.

En olisi voinut vielä pari vuotta sitten kuvitella edes lukevani novelleja! Nyt kun niitä on lukenut jo useamman, voin sanoa lempinovelleikseni ehdottomasti Tove Janssonin novellit.

Ennen Kuvanveistäjän tyttären lukemista olin kuullut siitä paljon hyvää. Nyt kun olen sen lukenut, voin vain yhtyä kehuihin! Tämä kirja sisälsi toinen toistaan upeampia novelleja. Suosittelen! 5/5

Janssonin jälkeen siirryin toiseen kehuttuun teokseen, joka on itse asiassa nuortenkirja:
Angie Thomas: Viha jonka kylvät
16-vuotias Starr on köyhän slummin kasvatti, joka käy koulua kaupungin paremmalla puolella. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi eräänä iltana ampuu Starrin lapsuudenystävän.

Hän on paikalla ja tietää, ettei ampumiseen ollut mitään syytä. Tytön todistus voi kuitenkin tuhota koko mustan yhteisön. Ja maksaa hänen henkensä.

Viha jonka kylvät on Angie Thomasin esikoisteos. Äärettömän hyvä ja vaikuttava sellainen. Vaikka teos on suunnattu nuorille, se varmasti puhuttelee vakavalla ja totuudenmukaisella aiheellaan myös meitä aikuisia.

Thomasin kertoma tarina on valitettavasti totta suurimmassa osassa Yhdysvaltoja. Se myös perustuu hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa. Hän nostaa kirjassa esiin rotukysymyksen: tummaihoisen Starrin tummaihoisen ystävän Khalilin ampui valkoihoinen poliisi, joka lopulta selviää kuin koira veräjästä.

Myös getossa asuminen on hyvin totuudenmukaisesti kuvattu, mikä ei toisaalta ole ihme; onhan Thomas itsekin asunut sellaisessa. Vastapainona kirjailija esittelee Starrin elämää hienostokoulussa ja valkoihoisia ystäviä. Kirjassa ei onneksi ole unohdettu myöskään huumoria, jota tarjoaa Starrin ihana perhe. Suosittelen ehdottomasti tämän kirjan lukemista! 5/5

(Tämä on ajastettu.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)