torstai 31. toukokuuta 2018

Toukokuun lukuelämykset

Taas on tullut aika tehdä kooste tämän kuun luetuista kirjoista! Aloitan teoksesta, jonka lukemisen aloitin huhtikuun puolella:
Seppo Jokinen: Koskinen ja kreikkalainen kolmio
Komisario Koskinen on päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa: Hän on purjehduslomalla Kreikan saaristossa ystävänsä ja entisen kollegansa Juusosen kanssa. Loma on todellakin tarpeen, koska Koskisen avioliitto on purjehtinut vakaata kurssia karille.

Vaikka tasaiset purjehdustuulet ovat suotuisat, ruumiit eivät kuitenkaan jätä ystävyksiä lomallakaan rauhaan. Kreikan saaristossakin sellainen kelluu heidän venettään vastaan, ja paikallispoliisi keksii saman tien helpot syylliset ruumiin löytäjistä. Koskinen ja Juusonen alkavat selvittää tapausta omine lupineen. Pian Rodoksen auringon alla hikoilee kaksi hämmentynyttä rikostutkijaa ratkaisemassa kuolemantapausta, jolla on hyvin yllättäviä yhteyksiä.

Pidän jostain syystä alkupään Koskisista enemmän. Siksi tämä kirja oli oikein miellyttävä lukuelämys. Mukavaa vaihtelua toi myös erilainen miljöö; kuten kirjan nimi ja juoni kertovat, tässä teoksessa seikkailtiin Tampereen sijaan Kreikassa.

Mitä tulee rikollisiin, on pakko paljastaa, että niitä oli tässä osassa useampi. Toisen sivupahiksen tiesin heti hänen tullessaan juoneen mukaan. Pääpahis taas oli itselleni hienoinen yllätys. Mainio lukuelämys! 4/5

Koskisen jälkeen siirryin novellien maailmaan:
Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär
Tämän lapsuuden kertovan kirjan "oikeita" henkilöitä ovat ukki ja mummi, isä ja äiti, Anna, Jeremiah, täti, jolla on idea ja Poju, jolla on aina nuha. Yhtä oikea on kuitenkin Jumala, joka asuu kivikkopuutarhan takana. Tai pimeys, joka saapuu, kun iso harmaa olento ryömii hämärän tullen sataman yli, hapuilee pitkin käsivarsin Katajanokkaa ja ojentaa sormensa kohti venäläistä kirkkoa. Todellista on takkatuli ateljeessa ja äidin rauhallinen, lempeä ääni lämpimässä pimeydessä. Todellista on turvallisuus. Totta on kuitenkin myös se, että "ihmisiä saa helposti rikki, niitä voi murskata, repiä kahtia ja sahata kappaleiksi. Siksi on tärkeää, että löytää ajoissa piilopaikan".

Näissä muistelmissa on miljöönä Toven isän, kuvanveistäjän Viktor Janssonin, ateljee 1920-luvun Katajanokalla sekä kesäinen Pellinki, merenlahdet ja poukamat. Kuvanveistäjän tyttäressä lomittuvat lapsen arkipäivän tyyni todellisuudentaju, idylli ja satu, jota kuohuttaa rohkea mielikuvitus.

En olisi voinut vielä pari vuotta sitten kuvitella edes lukevani novelleja! Nyt kun niitä on lukenut jo useamman, voin sanoa lempinovelleikseni ehdottomasti Tove Janssonin novellit.

Ennen Kuvanveistäjän tyttären lukemista olin kuullut siitä paljon hyvää. Nyt kun olen sen lukenut, voin vain yhtyä kehuihin! Tämä kirja sisälsi toinen toistaan upeampia novelleja. Suosittelen! 5/5

Janssonin jälkeen siirryin toiseen kehuttuun teokseen, joka on itse asiassa nuortenkirja:
Angie Thomas: Viha jonka kylvät
16-vuotias Starr on köyhän slummin kasvatti, joka käy koulua kaupungin paremmalla puolella. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi eräänä iltana ampuu Starrin lapsuudenystävän.

Hän on paikalla ja tietää, ettei ampumiseen ollut mitään syytä. Tytön todistus voi kuitenkin tuhota koko mustan yhteisön. Ja maksaa hänen henkensä.

Viha jonka kylvät on Angie Thomasin esikoisteos. Äärettömän hyvä ja vaikuttava sellainen. Vaikka teos on suunnattu nuorille, se varmasti puhuttelee vakavalla ja totuudenmukaisella aiheellaan myös meitä aikuisia.

Thomasin kertoma tarina on valitettavasti totta suurimmassa osassa Yhdysvaltoja. Se myös perustuu hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa. Hän nostaa kirjassa esiin rotukysymyksen: tummaihoisen Starrin tummaihoisen ystävän Khalilin ampui valkoihoinen poliisi, joka lopulta selviää kuin koira veräjästä.

Myös getossa asuminen on hyvin totuudenmukaisesti kuvattu, mikä ei toisaalta ole ihme; onhan Thomas itsekin asunut sellaisessa. Vastapainona kirjailija esittelee Starrin elämää hienostokoulussa ja valkoihoisia ystäviä. Kirjassa ei onneksi ole unohdettu myöskään huumoria, jota tarjoaa Starrin ihana perhe. Suosittelen ehdottomasti tämän kirjan lukemista! 5/5

(Tämä on ajastettu.)

tiistai 29. toukokuuta 2018

Jälkikäteen saadut nimpparilahjat

Esittelin viime viikolla pari nimpparilahjaani. Tänään esittelen kaksi nimpparilahjaani, jotka sain viime perjantaina. Sain isovanhemmiltani ihanan keväisen orvokkiamppelin, joka tosin on tilan puutteen vuoksi parvekkeen pöydällä:
Tätini puolisoineen taas antoi minulle hauskan nimiavaimenperän:
Nyt minulla on kukkia parvekkeella enemmän kuin moneen vuoteen. Ihanan piristävää! :)

lauantai 26. toukokuuta 2018

Eilisten 60-vuotissynttäreiden asu

Eilen oli päivä, jolloin vietettiin rakkaan äitini 60-vuotissynttäreitä! Siellä ylläni oli tällainen asu:
maksimekko paikall. muotiliike, kaulakoru Barcelona, käsikoru saatu

perjantai 25. toukokuuta 2018

Kokeilussa Sephoran silmänaamio

Kokeilin viime viikolla Sephoran silmänaamiota, joka sisälsi vihreän teen lehtiuutetta. Se näytti ennen avaamistaan tältä:
Silmänaamion luvattiin antavan viileän ja raikkaan tunteen silmien alueella, rypistävän uudelleen ihon silmien alueelta ja tarjoten pehmeän vaikutuksen. Se lunasti lupauksensa tehden silmien alueesta raikkaan. Naamio vaikutti 15 min ajan.

Pidin tästä tuotteesta niin paljon, että voin harkita sen ostamista uudelleen! 5/5

Onko teillä kokemusta silmänaamioista? :)

(Tämä on ajastettu.)

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Seitsemän syntiäni

Törmäsin viime viikolla Ihanaista-blogissa hauskaan 7 syntiäni -haasteeseen. Erilaisia blogihaasteita rakastavana minäkin päätin kantaa korteni kekoon! Tässä siis tulevat omat seitsemän syntiäni:

1. Herkuttelusyntini... Lämpiminä säinä jäätelö, syksyn ja talven pimeydessä sipsit!

2. Ihonhoitosyntini... Jalkojen kokonaisvaltainen hoitaminen unohtuu valitettavasti ihan liian usein.

3. Siivoussyntini... Minun on pakko myöntää, että ikkunoiden ja lattioiden peseminen on inhokkipuuhaani! Pesen ne liian harvoin.

4. Hiussyntini... En jaksa kovin usein laittaa hiuksiani. Yleensä hiuspesun jälkeen annan niiden vain kuivua. Kuivaan hiukset yleensä vain, jos seuraavana päivänä on tiedossa jokin tärkeä meno. Omistan suoristusraudan, mutten ole suoristanut hiuksia kuin kerran. :D
5. Ystävyyssyntini... Eräs ystäväni asuu samalla paikkakunnalla. Silti pidän häneen yhteyttä vähemmän kuin muualla asuviin ystäviini. Tästä kyllä välillä soimaan itseäni.

6. Pukeutumissyntini... Omistan edelleen vaatteita, jotka ovat 100 % akryyliä. Onneksi olen hävittänytkin sellaisia! Nykyään olen vaatteiden materiaalienkin suhteen tarkempi kuin aiemmin.

7. Parisuhdesyntini... Voin joskus jankuttaa jostain mitättömästä asiasta, kunnes poikaystäväni huomauttaa jankuttamisestani tiukkaan sävyyn. :D

(Tämä on ajastettu.)

tiistai 22. toukokuuta 2018

Elokuva-arvostelu: Totuus vai tehtävä

Nyt on vuorossa arvostelu elokuvasta Totuus vai tehtävä, jonka kävin katsomassa poikaystäväni kanssa lauantaina. Elokuvan trailerin näet tästä.

Rooleissa:
Pääosissa nähdään Lucy Hale, Tyler Posey, Violett Beane, Hayden Szeto, Landon Liboiron, Sophia Ali ja Nolan Gerard Funk.

Juoni lyhyesti:
Ystäväjoukko lähtee Meksikoon viettämään viimeistä yhteistä lomaa ennen koulun päättymistä. Kesken juhlimisen he päätyvät vanhaan, ränsistyneeseen rakennukseen, jossa he päätyvät pelaaman humalaista totuus vai tehtävä -peliä. Jo alkoholin sumentaman uhoamisen sävyttämä peli tuo ryppyjä ystävien väleihin, mutta pahempaakin on tulossa. He – ensimmäisenä Lucy Halen esittämä Olivia – saavat huomata pelin seuranneen heitä kotiin.
Arvio elokuvasta:
En ole kovinkaan suuri kauhuelokuvien ystävä, mutta tämä elokuva syystä tai toisesta kiehtoi minua juonellaan. Mitä olen arvosteluja Totuudesta vai tehtävästä lukenut, ne eivät ole olleet kovinkaan mairittelevia. Minulle henkilökohtaisesti se kuitenkin oli niitä ihan katsottavia kauhuelokuvia. Olen siis nähnyt huonompia, mutta myös parempia.

Myönnän, että elokuva ei ollut piinaavan jännittävä, vaan siinä oli lähinnä piirteitä, jotka ovat tuttuja 2000-luvun elokuvista. Nimittäin äkkisäikäytykset. Ne saivat kyllä ihokarvat nousemaan pystyyn, mutta mielestäni niitä oli liikaa. Sen sijaan elokuvassa ei ollut yhtä kohtausta lukuun ottamatta huumoria lainkaan.

Mikä taas oli hyvä asia, oli näyttelijävalinnat. Siinä ei ollut yhtäkään kovin nimekästä näyttelijää – vaikka onhan Lucy Hale monelle varmasti tuttu mm. tv-sarjasta Valehtelevät viettelijät. Hyvää oli myös se, että elokuvan loppupuolella katsoja kokee pari yllätystä.

Suosikkikauhuelokuvaksi tämä ei noussut, mutta voisin ihan hyvin katsoa uudelleenkin. 2½/5

(Tämä on ajastettu.)

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Mustavalkoinen elokuva-asu

Kuten eilisessä blogikirjoituksessa paljastin, suuntasin eilisiltana poikaystäväni kanssa elokuviin! Ylläni oli tällainen asu:
paita Velj. Siltala, farkkutakki & housut Tuuri
 kengät Converse

Kävimme katsomassa kauhuelokuvan Totuus vai tehtävä. Siitä tulee arvostelu ensi viikolla.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Ihanat parvekekukat

Esittelin toissapäiväisessä blogitekstissäni mm. etukäteen nimpparilahjaksi saamani ihanat parvekekukat. Tänään ajattelin esitellä ne paremmin. Aloitan pelargoniasta:
Sitten on upean amppelin vuoro:
Nyt suljen tietokoneen ja alan valmistautua iltaa varten. Lähdemme nimittäin poikaystäväni kanssa elokuviin! :) Teen elokuvasta arvostelun ensi viikolla.

torstai 17. toukokuuta 2018

Viime viikon ostokset ja ihanat kukat

Viime viikolla tein pitkästä aikaa monta ostosta. Ensin tilasin CDONista uutta musiikkia ja sitten ostin olkkariin uuden maton. Lisäksi sain vanhemmiltani etukäteisnimpparilahjaksi kukkia parvekkeelle! :) Aloitan uusista cd-levyistä:
Tuo Jarkko Aholan uutukainen on oikeastaan nimpparilahja poikaystävältäni. :D

Sitten on vuorossa Sotkasta ostamani Vallilan Turtle Effect -matto:
Löydättekö matosta kilpparin? ;)

Mennään sitten nimpparilahjoihini! :) Sain vanhemmiltani parvekkeelle sekä pelargonian...:
...että amppelin, jossa on ainakin petunioita ja verbenoja:
Tuossa yhdessä oksassa olevia valkoisia kukkia en valitettavasti tunnista. Tietääkö joku teistä, mitä ne voisivat olla?

(Tämä on ajastettu.)

maanantai 14. toukokuuta 2018

Hetkellinen osa-aikatyö

Kerroin pääsiäissisustusesittelyn yhteydessä, että aloitin työt paikallisessa sosiaalitoimistossa. Kerroin tekstissä myös, että toimistosihteerin pesti on osittain osa-aikainen. Työ on tähän mennessä ollut kokoaikainen, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen osa-aikainen työviikkoni alkoi nyt. Minulla on siis tällä viikolla työtä vain kolmena päivänä viikossa, joten vielä tämän alkuviikon saan nauttia auringosta ja ihanasta säästä!
Osa-aikaisuus katkeaa hetkellisesti ensi viikoksi, jolloin olen töissä koko viikon. Sen jälkeen osa-aikaisuus jatkuu muutaman viikon muuttuen taas koko kesän ajaksi kokoaikaiseksi. :D Melkoiselta pomputtelultahan tuo varmasti teistä tuntuu. :D Kesän jälkeen työ kuitenkin muuttuu taas kokonaan osa-aikaiseksi ollen sitä ihan määräaikaisen työsuhteeni päättymiseen asti.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Lämpimän äitienpäivän asu

Tänä vuonna äitienpäivän sää oli pitkästä aikaa todella lämmin! Kävin tänään äitienpäiväkahvilla isovanhempieni luona ylläni asu, johon pukeuduin myös torstai-iltana, kun lähdin nopeasti käymään Porissa:
tunika saatu, trikoot H&M

torstai 10. toukokuuta 2018

Äidin yllättävät tuliaiset

Äitini kävi viime viikolla Tampereella ja toi minulle sieltä melko yllättäviä tuliaisia! En nimittäin olisi ihan heti uskonut hänen ostavan tällaisia pyyhkeitä:
Mitä mieltä te olette näistä käsipyyhkeistä?

maanantai 7. toukokuuta 2018

Vihreän sävyissä

Tämän päivän asuni oli kovin vihreä! Lähdin ensin töihin ja myöhemmin hammaslääkäriin tämän näköisenä:
huppari saatu, housut Seppälä
 kengät Converse

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kolme lempitv-sarjaani Netflixissä

Tänään ajattelin esitellä kolme tämänhetkistä lempitv-sarjaani, joita katselen Netflixin kautta. Tässä ne ovat:

Orange is the new black (2013–)
Jo ennen kuin itse rekisteröidyin Netflixiin, olin kuullut paljon hehkutusta tästä tv-sarjasta. Sitten kun rekisteröidyin palveluun, otin tämän katseluun ja jäin koukkuun saman tien! Olen katsonut kaikki Orange is the new blackin viisi tuotantokautta ja nyt odotan kuudetta. Se julkaistaan Netflixissä tietojani mukaan kesällä.

Orange is the new black perustuu tositapahtumiin. Se kertoo Piper Chapmanista, joka tuomitaan nuoruudenrötöksestä 15 kuukaudeksi vankilaan.
Blacklist (2013–)
Tv-sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta on näytetty aikoinaan myös TV5:llä, mutta itse näin silloin kokonaan vain ensimmäisen. Tällä hetkellä katson toista tuotantokautta, mutta tv-sarjasta on julkaistu jo kolmaskin tuotantokausi.

Blacklist kertoo rikollisesta, joka työskentelee FBI-agentin kanssa. Yhdessä he ottavat kiinni mustan listan rikollisia.

Gossip Girl (2007–2012)
Gossip Girlin kaksi ensimmäistä tuotantokautta esitettiin aikoinaan Subilla ja MTV3:lla, mutta tuohon aikaan tämän tv-sarjan katsominen oli kohdallani satunnaista. Kun satuin löytämään sen Netflixistä, jäin vähän kuin vahingossa koukkuun. :D Olen tällä hetkellä menossa viidennessä tuotantokaudessa, joten vielä on yksi tuotantokausi odottamassa katseluvuoroaan.

Tv-sarja kertoo teini-ikäisistä ystävyksistä, joiden tekemisiä seuraa salaperäinen Gossip Girl.

Onko teillä samoja suosikkeja? :)

torstai 3. toukokuuta 2018

Uusi sohva

Nyt on tiedossa uutisia sisustusrintamalta! Nimittäin mm. tässä sisustusesittelyssä näkynyt sohva on vaihtunut mustaan vuodesohvaan:
Oikeastaan tuo vuodesohva ei ole vanha. :D Se on nimittäin vanhempieni peruja. Heillä oli eräässä huoneessa melko vähälle käytölle jäänyt sohva, joka sopi leveytensä puolesta täydellisesti asuntooni! :) Ihastuin tähän sohvaan jo vanhempieni luona, joten mahtavaa, että sain sen heiltä käyttööni. :)

Mitä mieltä te olette uudesta sohvasta? Kumpi on suosikkinne: tämä vai entinen sohvani?

(Tämä on ajastettu.)

tiistai 1. toukokuuta 2018

Huhtikuun lukuelämykset

Huhtikuun lukuelämykset tulevat poikkeuksellisesti vasta näin toukokuun ensimmäisenä päivänä. Viime kuussa sain paitsi luettua yhden kirjan myös kuunneltua kaksi äänikirjaa, minkä vuoksi minun piti etsiä kuvitus internetistä. Aloitetaan toisesta äänikirjasta:
Reijo Mäki: Vares – Kolmijalkainen mies (kuunneltu äänikirjana, lukijana Ville Tiihonen)
Kun menestynyt aikuisviihdetähti katoaa, Vares pääsee tutustumaan Turun aikuisviihdemaailmaan pintaa syvemmältä. Aikuisviihdealan tähti Esa Jalkanen katoaa jälkiä jättämättä. Järkyttynyt puoliso palkkaa Vareksen selvittämään tapausta. Samaan aikaan menestyvä toimitusjohtaja Martti Lundberg löydetään varastohallista teräsvaijeriin hirttäytyneenä. Mikä on onnellisen miehen yllättävän itsemurhan taustalla?

Vareksen mieltä painaa myös novellikirjailija Luusalmi, joka liiallisen juomisen takia joutuu Kupittaalle hoitoon. Sairaalassa Luusalmi sekaantuu hämäriin liiketoimiin, kun maalaus nimeltä Kolmijalkainen mies vaihtaa omistajaa.

Tutkimukset kuljettavat Vareksen aikuisviihteen varjoisille kujille ja K18-studiolle. Hän saa käsiinsä niin kuumaa aineistoa, ettei se kestä edes punaisten lyhtyjen valoa. Monen viattomalta näyttäneen asian takaa alkaa paljastua likaista peliä ja yllättyviä yhteyksiä.

Kolmijalkainen mies oli tylsästä aiheestaan huolimatta mukava kuunteluelämys. Se on mielestäni myös yksi parhaimmista Vares-tarinoista.

Aiempien Vareksien tapaan tässäkin kirjassa kaksi eri tapahtumaa liittyvät loppujen lopuksi toisiinsa. Ainut asia, joka minua jäi tässä vaivaamaan, on, etten ole ihan varma, kuka Jalkasen katoamisen takana oli. 4/5

Siirrytään sitten lukemaani kirjaan:
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Kun Kafka Tamura oli 4-vuotias, hänen äitinsä ja sisarensa häipyivät tuntemattomille teille. Siitä lähtien hän on asunut kahdestaan etäisen isänsä kanssa. Nyt Kafka täyttää 15 ja päättää karata kotoa. Takaraivossa jyskyttää isän julma profetia, mutta myös hatara toive äidin ja siskon löytämisestä.

Kuusikymppinen Nakata ei ole koskaan toipunut lapsena kokemastaan oudosta onnettomuudesta, jonka seurauksena hän menetti muistinsa täydellisesti. Hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta osaa keskustella kissojen kanssa ja on siksi hyvä löytämään kadonneita kotikissoja. Erään kissan liikkeitä selvittäessään hän joutuu Koichi Tamuran eli Kafkan isän taloon. Sen jälkeen hänen yksinkertainen, rutiinien rytmittämä elämänsä suistuu raiteiltaan. Nakata joutuu pakenemaan.

Sekä Kafka että Nakata päätyvät Tokiosta Takamatsuun, eteläiselle Shikokun saarelle, ja heidän tarinansa nivoutuvat yhteen.

Murakamia on suositeltu minulle moneltakin eri taholta. Olisin halunnut ensimmäisenä tarttua Norwegian Woodiin, mutta sen ollessa lainassa päädyin Kafkaan rannalla. Teos oli välillä puuduttava, välillä veti puoleensa magneetin lailla.

Vaikka Nakata oli hieman yksinkertainen mies, hän oli tavallaan myös todella hellyttävä! Hän nousikin kirjassa ehdottomaksi suosikikseni.

Odotin juonen perusteella Kafkan rannalla olevan jännittävämpi kuin se oli. Ihan miellyttävä lukuelämys se kuitenkin oli. :) 3/5

Murakamin jälkeen siirryin äänikirjan muodossa ihan toiseen maailmaan:
Minna Canth: Lain mukaan (kuunneltu äänikirjana, lukijana Elina Knihtilä)
Novellissa Lain mukaan tehtailija Oppman tekee työmiehen vaimolle tarjouksen, josta on vaikea kieltäytyä. 

Novelli ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1889! Storytel, jonka kautta kuuntelen äänikirjoja, juhlistaa Minna Canthin juhlavuotta julkaisemalla hänen neljä novelliaan äänikirjoina. Lain mukaan on niistä yksi.

Minna Canth oli minulle tietysti nimenä tuttu, mutta hänen teoksiinsa en ollut ennen tätä novellia tutustunut. Naisen sanotaan olleen 1800-luvun feministi; se on minusta kyllä oikein osuvasti sanottu!

Lain mukaan kuvaa pula-aikaa osuvasti. Työmies-Villen vaimo Maria vastustaa ensin Oppmanin tarjousta, mutta lopulta antaa periksi houkutukselle. Tuo päätös mullistaa sekä Marian että Villen elämän.

Minulla on myös Canthin kolme muuta äänikirjaksi julkaistua novellia odottamassa kuunteluvuoroaan. Lisää on siis tulossa! 3/5