lauantai 31. maaliskuuta 2018

Maaliskuun lukuelämykset

Yleensä välttelen julkaisemasta blogitekstiä kolmena tai useampana päivänä peräkkäin. Pääsiäisen sekoittaessa hieman pakkaa minulla ei kuitenkaan ole nyt vaihtoehtoa. Nimittäin näin maaliskuun viimeisenä päivänä on perinteisen kirjaesittelyn aikana. Tässä kuussa luin kaksi kirjaa, joista molemmat olivat kotimaisia. Ihan ensimmäiseksi tartuin tähän ihanaan teokseen:
Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
Klovharu, pieni ulkoluoto Pellingissä Suomenlahdella, on osa maailmankirjallisuutta. Sen neljään tuuleen katsova mökki on tullut yleisesti tunnetuksi Tove Janssonista ja muumeista kertovien lehtijuttujen välityksellä. Taiteilijakumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa Tove Jansson vietti saarella lähes 30 kesää. Ne olivat unohtumattomia kuukausia täynnä työtä, askareita ja leikkiä herkän luonnon sekä arvaamattoman meren kainalossa. Siellä kalastettiin, korjattiin moottoria, rantaan ajautuneesta bambulastista tehtiin leijoja myrskyn kuljetettaviksi sekä erikokoisista kivistä rakennettiin mosaiikkeja ja kivilinnoja, jotka meri sai syksyllä viedä mennessään. Hienot eurooppalaiset taidelehdet palvelivat oivana kasvualustana ruoholle köyhässä maaperässä.

Kirja antaa monia elämyksiä ja oivalluksia. Näiden Robinson Crusoeiden merkinnöistä huomaa selvästi, paljonko saarella elämisen filosofia muistuttaa koko elämisen filosofiaa, aina loppua ja luopumista myöten.

Janssonin ihania kirjoituksia koristi Tuulikki Pietilän kauniit kuvitukset. Harmittaa, että Haru oli omaan makuuni hieman liian lyhyt teos. Toisaalta se on yksi syy lisää siihen, että mahdollisesti tartun tähän kirjaan vielä myöhemmin uudelleen. :) 5/5

Saatuani Harun luettua siirryin kotimaisen dekkarin pariin:
Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies
Rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen on väsynyt ja tuskastunut; hän potee huonoa omaatuntoa siitä, että liikunta on jäänyt vähäiseksi, siitä, ettei ole tarpeeksi aikaa vaimolle ja pojalle sekä siitä, että silmä seuraa ehkä liiankin hanakasti erästä naispuolista työtoveria. Lisäksi jutut ovat pahasti kesken, eikä tilannetta helpota se, että Hervannasta tien varresta löydetään 16-vuotias Katja Autio kuristettuna. Pian tapahtuu se, mitä Koskinen ja kollegat ovat pelänneet: uhkaavan yrityksen jälkeen murhaaja onnistuu toistamaan tekonsa. Aika on loppumassa, paineet rikososastolla kasvavat ja Koskinen on ristitulessa. Liikkeellä on hullu murhaaja, joka takuuvarmasti iskee uudelleen.

Tämä Seppo Jokisen teos oli Sakari Koskisesta kertovan kirjasarjan ensimmäinen. Viimeinkin löysin sen kirjastosta ja pääsin lukemaan sen.

Koskinen ja siimamies ei ollut järin jännittävä, mutta jotain kiehtovaa teoksessa oli. Tekijästä minulla ei ollut aavistustakaan, joten siinä suhteessa kirjaa oli mielenkiintoista lukea. Sitä myös luki huomaamattaan monta sivua kerralla lyhyiden kappaleiden ansiosta. 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)