perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesäkuun luetut

Tänään on kesäkuun viimeinen päivä. Se tarkoittaa, että on aika kertoa, mitä tuli luettua tässä kuussa. Luin kaksi kirjaa, joista toisen englanniksi. Aloitankin siitä:
Rosamund Lupton: Afterwards
Musta savu tahraa sinisen kesätaivaan. Koulu on tulessa. Ja eräs äiti, Grace, näkee savun ja juoksee. Hän tietää teinityttärensä Jennyn olevan sisällä. Hän juoksee palavaan rakennukseen pelastamaan tyttärensä.

Jälkeenpäin Gracen pitää selvittää tuhopolttajan henkilöllisyys ja suojella lapsiaan henkilöltä, joka on päättänyt tuhota heidät. Jälkeenpäin hänen pitää taistella fyysisen voimansa rajoja vastaan ja löytää rakkauden rajattomuus.

Teos on ilmestynyt suomeksi vuonna 2013 nimellä  Jälkeenpäin. Itse kuitenkin luin sen englanniksi.

Olen lukenut myös Luptonin esikoisteoksen Sister (suomennettu Sisar), jonka loppuratkaisuun petyin. Tämän kirjan kohdalla niin ei käynyt. Kuitenkin vain 20 sivua luettuani aioin jättää tämän kesken, koska tajusin, mistä tässä kirjassa oikeasti on kyse. Päätin silti sinnikkäästi jatkaa lukemista.

Sisterin ja Afterwardsin juonet ovat hyvin erilaiset, joten niitä ei oikeastaan voi verrata toisiinsa. Pidin esikoisteoksen kerronnasta enemmän, vaikka siinäkin jaarituksia riitti. Tämä kirja kyllästytti enemmän. Afterwardsissa taas oli parempi ja kauniimpi loppuratkaisu. Jään silti miettimään, luenko Luptonilta enää kolmatta teosta. 3/5

Toisena kirjana luin Mary Higgins Clarkin novelliteoksen:
Mary Higgins Clarkin: Lottovoittaja
Mary Higgins Clarkin kuusi viehättävän jännittävä novellia newyorkilaisesta pariskunnasta, joka on voittanut suuren potin lotossa. Siivooja-Alvirahin ja putkimiehenä työskentelevän Willyn taloudelliset huolet ovat lopullisesti ohi. Muita huolenaiheita kuitenkin riittää: Alvirahin tielle näyttää kertyvät loputtomasti mystisiä arvoituksia, joita hän mielellään ratkoo. Ja Willy on tietysti hyvänä apuna.

Tämä oli minulle suorastaan aluevaltaus, en nimittäin ollut lukenut novelleja aiemmin! Tosin tämä varmasti eroaa tavallisista novelleista siinä, että näissä kuudessa novellissa päähenkilöt pysyivät samoina.

Päähenkilöt olivat minulle tuttuja jostain aiemmin lukemastani Higgins Clarkin kirjasta; en vain ole varma, mistä. Ehkä Yksin vain -kirjasta, jossa Alvirah myös vilahtaa?

Alvirah toi minulle mieleen Ulla Taalasmaan; naisia yhdistää samantyylinen muiden asioihin sekaantuminen. Pidin Alvirahia jopa vähän ärsyttävänä. Kuudesta novellista ehkä puolet olivat oikeasti jännittäviä, yksi novelli taas lähinnä tylsä. Mikään niistä ei noussut erityisesti suosikikseni. Kyllä tämän luki, muttei tämä missään nimessä parasta Higgins Clarkia ollut. 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että asiattomia kommentteja ei julkaista.