keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Helmikuun lukuelämykset

Näin helmikuun viimeisenä päivänä on lukuelämysten aika. Tässä kuussa sain luettua kaksi kirjaa ja kuunneltua loppuun elämäni ensimmäisen äänikirjan! :) Aloitetaan kotimaisesta dekkarista:
Seppo Jokinen: Hukan enkelit
Komisario Koskisen öisen juoksulenkin aikana ehtii tapahtua paljon. Pakenevan moottoripyörän takaa-ajo päättyy kohtalokkaasti Hervannassa, Peltolammilta taas löytyy surmattuna liikuntavammainen mies.

Tutkimukset johtavat pian Hukantupa-nimiseen palvelutaloon, uhrin viimeiseen asuinpaikkaan. Sen hiljaisesta väestä erottuvat Hukan enkeleiksi kutsutut vammautuneet miehet, jotka purkavat kohtalonsa tuomaa vihaa ja katkeruutta riidanhaluiseen ryypiskelyyn. Joukon keulahahmo on murhattu, ja pian eräs vakavasti sairas ja kivuista kärsivä mies joutuu hyökkäyksen kohteeksi kotitalonsa pihalla. Riehuuko Tampereella mielipuoli murhaaja, joka uskoo vapahtavansa kärsivät kohtalostaan? Vai onko kyse talon väen sisäisistä kaunoista? Samalla komisario yrittää hölkätä avioeroaan unholaan, vaikka muutakin sisältöä elämässä pitäisi olla.

Monien Koskisista kertovien kirjojen tapaan tässäkin teoksessa alkaa tapahtua kunnolla vasta puolivälin tienoilla. Siitä huolimatta tätä kirjaa lukiessa ei tylsistynyt. Eroakin muihin kirjoihin kuitenkin oli: Tässä teoksessa pahiksia oli kaksi. Niistä pienemmän pahiksen arvasin, pääpahis sen sijaan oli yllätys. 4/5

Minulla oli marraskuusta asti työn alla elämäni ensimmäisen äänikirjan kuuntelu! Sain sen viimeinkin kuunneltua eilen loppuun. Kyse on tästä hitistä:
Paula Hawkins: Nainen junassa (kuunneltu äänikirjana, lukijana Leena Pöysti)
Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi sekä kuvittelee mielessään heille täydellisen onnen, kuin vastakohdan omalle sekavalle elämälleen. Sitten eräänä päivänä hän näkee jotain, mikä muuttaa kaiken. Pian sen jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa auttaa, mutta samalla tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammin pariskunnan elämään.

Mainitsen heti alkuun, että koska kuuntelin teoksen äänikirjana Storytelin kautta, kuvitus piti etsiä internetistä. Mitä taas itse kirjaan tulee, pakko sanoa, etten täysin ymmärrä sen saamaa ylistystä ja hehkutusta. Älkää käsittäkö väärin; kirja oli hyvä. Kuitenkin vain hyvä, ei loistava. Itse inhosin päähenkilöä, Rachelia. Hän oli naiivi, suorastaan jopa typerä. Rachelin ex-miehen uusi vaimo Anna taas jäi tarinan loppuosaa lukuun ottamatta hieman etäiseksi. Kirjassa riitti käänteitä juonessa, mikä oli suurin syy sille, miksi kuuntelin tämän loppuun asti. Murhaajaa en arvannut kuin hieman ennen sen paljastumista. Vaikka äänikirjaelämys ei ollutkaan ihan niin hyvä kuin olin toivonut, aion luultavasti katsoa kirjasta tehdyn elokuvan jossain vaiheessa. 3/5

Sain tänään luettua loppuun kirjaan, jota aloin eilen hetken mielijohteesta lukea:
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
Kirjassa on kertojana lentäjä, joka on tehnyt pakkolaskun autiomaahan. Aavikolla hän tapaa Pikku Prinssin, jonka kanssa ystävystyy ja joka kertoo hänelle pikkuhiljaa tarinansa. Pikku Prinssi on kotoisin Asteroidi B 612:lta, josta on joutunut pakenemaan ja tähdeltä tähdelle seikkailtuaan päätynyt lopulta Maahan.

Pikku Prinssi on ollut minulla vuodesta 2005. Jostain syystä tartuin siihen ensimmäisen kerran vasta eilen. Onneksi tartuin, koska vaikken kirjasta kovin paljon ymmärtänytkään, pidin siitä! Vielä tarinaakin enemmän pidin kuvista, jotka kirjailija oli itse kuvittanut. Suosittelen lukemaan tämän, vaikka sen olisi jo lukenutkin. Itse varmasti tulen tarttumaan tähän vielä monesti! :) 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)