torstai 30. marraskuuta 2017

Marraskuun luetut

Tässä kuussa pääsin pitkästä aikaa osaksi tamperelaisen komisarion elämää jopa kahden kirjan verran. Ensin tartuin tällaiseen teokseen:
Seppo Jokinen: Viha on paha vieras
Tavallisessa tamperelaislähiön kerrostalossa alkaa tapahtua pelottavia asioita, jotka ylittävät selvästi tyypillisen suomalaisen kinastelun ja valituksen. Ihmisten asunnoissa käy kutsumaton vieras, joka jättää jälkeensä uhkaavia viestejä. Komisario Koskisen on vaikea päätellä, onko kyse sairaasta häiriköinnistä vai hiljaa kytevästä vaarasta.

Sitten naapureitaan terrorisoinut talokyttääjä löytyy asunnostaan surmattuna. Motiivi on jokaisella talon asukkaalla, joten epäiltyjä ei Koskiselta ja hänen tutkijaryhmältään puutu – siitä kerrostalon kauhunhetket kuitenkin vasta alkavat. Yksi asukas yritetään murhata kotonaan, toinen pahoinpidellään julmasti kotimatkalla. Pian Koskinen huomaa tutkivansa outoa rikossarjaa, joka vetää toinen toistaan kirkuvampien lööppien huomion.

Vaikka kirja ei ollut missään vaiheessa kovinkaan jännittävä, jostain syystä sen alkusivuja luki suorastaan ahmien. Epäiltyjä tässä kirjassa riitti – välillä Jokinen kirjoitti juonenkäänteitä, joiden tarkoitus oli jopa harhauttaa lukijaa. Kuten varmaan jo äskeisestä päättelitte, en arvannut murhaajaa. :D Koska alussa ahmin kirjan sivuja, jossain vaiheessa kyllästyin. Lisäksi monista juonenkäänteistä huolimatta kirjan viehätys romahti jossain vaiheessa. 3/5

Olipahan tämä kuukausi muuten täynnä viha-sanalla luettuja kirjoja. :D Tämäkin Jokisen luomus nimittäin alkaa sillä sanalla:
Seppo Jokinen: Vihan sukua
Tampereen aamuinen rauha särkyy kaukaa kantautuvaan räjähdykseen. Ensimmäiset tiedot herättävät pelkovat ja laittavat villit huhut liikkeelle. Ennen kuin aurinko on laskenut, kaupungin poliisilaitos on joutunut valtavan paineen alle.

Räjähdys on tuhonnut Messukylässä omakotitalon ja suistanut ohi kiitäneen junan raiteiltaan. Mistä oikein on kyse: onnettomuudesta, rikoksesta vai jopa terrori-iskusta? Tarvitaan Koskisen kokemusta, vaistoa ja ihmistuntemusta ennen kuin totuus selviää yllättävämmästä suunnasta kuin on alun perin uskallettu kuvitellakaan.

Tässä teoksessa toimintaa riitti ihan alusta asti! Juoni oli mielestäni parempi ja hahmot kiinnostavampia kuin Viha on paha vieras -kirjassa. Minulle tapahtuu yleensä Jokisen kirjoittamissa teoksissa niin, että rikollinen jää minulta pimentoon. Niin kävi tässäkin tapauksessa. 4/5

2 kommenttia:

  1. Seppo Jokisen kirjoja en ole tainnut lukea, mutta nämä vaikutti tosi kiinnostavilta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Kirjoissa on sopivassa suhteessa rikosten ratkaisemista ja huumoria. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)