tiistai 31. lokakuuta 2017

Lokakuun luetut

Tässä kuussa ehdin lukea vain yhden kirjan. Päätin tarttua tällaiseen ruotsalaiseen dekkariin:
Johan Theorin: Yömyrsky
Katrine ja Joakim Westin ovat ostaneet Öölannin saarelta vanhan Åluddenin kartanon. He aikovat kunnostaa siitä pikkuhiljaa unelmiensa kodin, jossa heidän on hyvä asua pienten lastensa Livian ja Gabrielin kanssa. Kuitenkin jo ennen kuin Joakim on kunnolla ehtinyt muuttaa perheensä luo, kartanon rannassa sattuu onnettomuus ja suru kohtaa Westinit. Pikkuhiljaa ilmenee, että Åludden kätkee sisäänsä monia salaisuuksia; joskus tuntuu kuin kuolleet olisivat siellä jatkuvasti läsnä.

Juuri lähipoliisina aloittanut Tilda Davidsson ei voi olla tutkimatta Westinien rannassa tapahtunutta onnettomuutta, vaikka päällisin puolin näyttääkin siltä, että tapaukseen ei liity rikosta. Samaan aikaan hän selvittää saarta piinaavien murtovarkauksien vyyhtiä. Tilda käy myös usein tapaamassa isoisänsä veljeä, Hämärän hetki -esikoisteoksesta tuttua Gerlof Davidssonia, jolla on paljon mielenkiintoista kerrottavaa Öölannista ja menneistä ajoista. Myös Gerlof kiinnostuu Åluddenin tapahtumista, joita ehtii hyvin pohtia vanhaiskodissa asuessaan.

Hajamielisenä bloggaajana unohdin ottaa kuvan kirjan kannesta ennen kuin palautin sen kirjastoon. :D Tällä kertaa jouduin siis hieman säätämään, jotta saisin esittelyyn kuvituksen. Kävi se näinkin! :D

Pidin kovasti Theorin esikoisteoksesta Hämärän hetki. Siksi odotus tätä kirjaa kohtaan oli melko korkealla. Jouduin kuitenkin pettymään. Yömyrskyssä oli liikaa kummitusjuttuja ja liian vähän jännitystä.

Joakim hahmona oli ärsyttävä, Tilda taas ressukka. Onneksi jo Hämärän hetkessä lempihahmokseni noussut Gerlof oli mukana tässäkin kirjassa! Esikoisteoksen tavoin tässäkin konna oli itselleni todellinen yllätys. Vaikka Yömyrsky oli pienoinen pettymys, enköhän kuitenkin tartu myös Theorinin seuraavaan kirjaan. :) 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että asiattomia kommentteja ei julkaista.