keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toukokuun luetut

On taas tullut aika kertoa, mitä tuli luettua tässä kuussa! Toisin kuin muutamana viime kuuna luin jopa kaksi kirjaa. ;) Aloitan kotimaisesta kirjallisuudesta:
Tua Harno: Oranssi maa
Kuten isä koruttomasti toteaa, Sanna on työtön, eronnut ja raskaana. Tilanne näyttää pahalta, vaikka Sanna ei edes kerro koko totuutta epätoivostaan.

Isä lähettää tyttärensä Australiaan kaivosyhtiöön tekemään ekonomin opinnot valmiiksi. Kultakaivoskaupungissa on kymmenen miestä yhtä naista kohden, ja Sanna pelkää kulkea kaduilla.

Säilyttääkseen elämänhalunsa Sanna keskittyy suunnitelmaansa lähteä aavikkovaellukselle sydämellisen ja viisaan tutkijan Raldan kanssa. Kuitenkin ennen kuin lähdön hetki tulee, Sanna huomaa rakastuneensa keski-ikäiseen kaivosmieheen, suomalaiseen Marttiin. Mies on kiertänyt kaivoksia koko elämänsä, mutta Sannassa hän kohtaa ihmisen, jonka luo haluaisi jäädä.

Sanna päättää kaikesta huolimatta seurata Raldaa aavikolle. Valinta on kohtalokas sekä hänen että Martin kannalta.

Luettuani viime vuonna Harnon vaikuttavan esikoisteoksen Ne jotka jäävät odotukset olivat myös tämän kirjaan suhteen korkealla. Aluksi Oranssi maa tuntuikin lupaavalta; pidin siitä jossain vaiheessa jopa enemmän kuin Ne jotka jäävät -teoksesta. Jossain kohtaa tunnelma kuitenkin lässähti, ja melkein ehkä jo tylsistyinkin.

Päähenkilö Sanna tuntui hieman naiivilta ikäisekseen eli 30-vuotiaaksi, Raldaa taas pidin alusta alkaen ärsyttävänä. Martti oli kiehtova, mutta kaikista eniten olisin mielelläni lukenut hieman etäiseksi jääneestä Sannan Janne-veljestä.

Kirja ei ole huono; suosittelen sen jopa lukemaankin. Esikoisteoksen tasolle se ei kuitenkaan taivu. Ne jotka jäävät -teosta melkein rakastin, tästä vain pidin. 3/5

Eilen sain luettua tällaisen teoksen:
Chelsea Cain: Musta sydän
Etsivä Archie Sheridan on psykiatrisessa sairaalassa toipumassa lähes kuolettavasta kohtaamisestaan Gretchen Lowellin kanssa. Kaunotartappaja on luvannut hänelle, ettei tapa enää, mutta sitten tienvarren levähdyspaikalta löytyy perna ja Gretchenin tavaramerkiksi muodostuneita sydänkuvioita.

Kun väkivallan syöksykierre kiihtyy entisestään, Archien on pakko tarttua toimeen ja lähteä sairaalasta. Vain hän voi saada Gretchenin kiinni. Takaa-ajaja muuttuu kuitenkin takaa-ajetuksi ja alkaa silmittömän verinen murhaleikki, joka etsii kauhistuttavuudessaan vertaistaan.

Ah, mikä lukuelämys tämä oli! Luin kirjan vajaassa viikossa suorastaan ahmien sivuja. Tosin asiassa auttoi sekin, että kappaleet olivat ehkä hieman liiankin lyhyitä. ;)

Musta sydän on kolmas osa sarjamurhaaja Gretchen Lowellista kertovasta sarjasta. Sarjan aloitti Sydänverellä, jota seurasi Suoraan sydämeen. Musta sydän -kirjassa keskitytetään eniten Archieen, toimittaja Susan Wardin ja Archien parhaan ystävän, poliisikollegan Henry Sobolin tullessa hyvinä kakkosina perässä. Sarjamurhaaja-Gretchen jää sivuosaan, mikä on toisaalta ehkä hieman säälikin; nainen nimittäin on kaikessa kammottavuudessaan hyvin kiehtova hahmo. Juonenkäänteitä ei tästäkään kirjasta puutu.

Vaikka rakastin Suoraan sydämeen -kirjaa, Musta sydän on ehdottomasti sarjan paras osa. Tai siis paras osa näistä kolmesta kirjasta, jotka on suomennettu. Sarjasta on ilmestynyt englanniksi kuusi osaa; haluaisin lukea loputkin kolme, jos vain löydän ne jostain. Jos tiedätte, mistä niitä voi saisi, kertokaa ehdottomasti! :) 5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että asiattomia kommentteja ei julkaista.