tiistai 31. tammikuuta 2017

Tammikuun luetut

Mitä tuli luettua tässä kuussa? Se selviää nyt! Ensimmäisenä otin luettavaksi tämän lainassa olleen dekkarin:
Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä
Jäätävä talvi pitää Fjällbackaa otteessaan. Puolipukeinen teinityttö hoipertelee lumisesta metsästä tielle. Auto ilmestyy kuin tyhjästä eikä ehdi väistää.

Kun Patrik Hedström ja hänen poliisikollegansa kuulevat onnettomuudesta, uhri on jo tunnistettu. Tyttö katosi neljä kuukautta sitten kotimatkalla ratsastuskoulusta, eikä kukaan ollut nähnyt häntä sen jälkeen. Tytön ruumiissa on jälkiä käsittämättömistä julmuuksista. Poliisi pelkää pahoin, että uhreja on muitakin.

Samaan aikaa Patrikin vaimo Erica Falck työstää kirjaansa häntä mietityttävästä vanhasta perhetragediasta, joka johti sirkustaiteilijan kuolemaan. Erica käy koko ajan vankilassa tapaamassa miehensä murhasta tuomittua leskeä selvittääkseen, mitä talossa todella tapahtui. Mitä nainen oikein salaa? Erica aavistaa, että jotain on pahasti vialla. Vaikuttaa siltä, että menneisyyden varjo ulottuu nykyhetken ylle.

Tämä kirja oli paljon parempi kuin Läckbergin aiempi teos Enkelintekijä! Voisin melkein väittää, että Leijonankesyttäjä on yksi naisen parhaimmista kirjoista.

Juoni oli alusta asti mielenkiintoinen ja piti ainakin minut otteessaan. Käänteitä riitti vielä ihan kirjan viimeisillä sivuilla. Pienen pettymyksen minulle tuotti loppuratkaisu, mutta toisaalta sen johdosta voidaan ehkä myöhemmin kuulla parista henkilöstä. ;) Vaikka arvasin osan juonesta, koen loppujen lopuksi olleeni ihan hakoteillä. :D 4/5

Kun olin saanut Leijonankesyttäjän luettua, siirryin tällaiseen teokseen:
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Tuoreen sateen tuoksu kutitti Khadijan nenää. Hän nosti mekon ja juoksenteli leirissä paljain jaloin antaen varpaiden upota mutaan, joka viilensi jalkoja. Taivas jylisi, salamat välähtelivät ja sade hakkasi maata. Khadija nautti, kun pisarat osuivat päähän ja valuivat kapeaa leukaa myöten mekon alle. Oli alkanut barwaaqo-kausi, jonka Khadija toivoi kestävän kauan.

Nura Farah on harvinainen esikoiskirjailija Suomessa. Hän on nimittäin syntynyt Somaliassa, jonne Aavikon tyttäret -kirja sijoittuu. Minun on pitänyt lukea tämä kirja jo monta kertaa aiemmin, mutta se on aina jostain syystä unohtunut. Kun sitten löysin tämän viimevuotisella Tampereen-matkallani kirjakaupasta, oli pakko ostaa se!
 
Khadija on tyttö, joka kasvaa isättömänä ja menettää myöhemmin myös toisen läheisensä. Sitten hänen äitinsä myy tytön vanhemmalle miehelle Keyselle, jolla on jo yksi vaimo, Luul. Luul on mustasukkainen nuoresta ja kauniista Khadijasta, jota mies rakastaa enemmän. Vuosien saatossa vaimoista tulee kuitenkin ystävykset.

Kirjassa on muutamia surullisia kohtia, mutta suurimmaksi osaksi romaani on positiiviseen sävyyn kirjoitettu Khadijan kasvutarina. Vaikka hän on teoksen päähenkilö, itseäni kiehtoi ruma ja kaikkien halveksima Luul enemmän. Kaiken kaikkiaan Farah on kirjoittanut todella mainion esikoisteoksen! Toivottavasti saamme kuulla hänestä jatkossakin. 4½/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)