perjantai 30. syyskuuta 2016

Syyskuussa lukemani kirja

Huh! Puolitoista kuukautta siihen meni, mutta tulipahan luettua! Taru sormusten herrasta -trilogia tuli heinäkuussa tv:stä, mistä inspiroituneena toteutin yhden pitkäaikaisen haaveeni: luin elokuviin perustuvan kirjan:
J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Taru sormusten herrasta on kaikenikäisten klassikko, joka on täynnä seikkailua, jännitystä ja huumoria. Tolkienin syvällinen varhaiskeskiajan kirjallisuuden ja taruston tuntemus sekä valtava mielikuvitus kantavat tuulen lailla viestiä ajalta, jolloin ihmisen ajatuksia välittivät kirjoitetun sanan sijaan taru ja laulu, suullinen kansanperinne.

Se viesti on juuri meidän ajallemme. Taru sormusten herrasta sijoittuu omaan maailmaansa Keski-Maahan ja sen romanttiseen muinaisuuteen, jolloin siellä asui rohkeita haltioita, miehuullisia ihmisiä ja sitkeitä kääpiöitä – sekä hobitteja. Hobitit ovat vähäpätöinen kansa, joka rakastaa elämän yksinkertaisia iloja, maalaisruokaa, olutta ja palturitupakkaa. He ovat pienikasvuisia ja iloluontoisia, vähän velttojakin, mutta pohjimmiltaan sisukkaita. Kun maailman mahtavien silmät ovat muualla, pienet ja hiljaiset joutuvat tekemään sankaritöitä.

Tässä melkein tuhatsivuisessa järkäleessä oli sekä hyviä että huonoa puolia. Minulle ylimääräisiä osuuksia, jotka olisi voinut jättää poiskin, olivat prologi ja liitteet. Minun on pakko tunnustaa, etten kauheasti pidä Sormusten ritarit -elokuvasta; se oli mielestäni myös kirjan huonoin osa. Sen sijaan Kahden tornin ja Kuninkaan paluun luin melkein huomaamattani puoleenväliin yhdeltä istumalta. Kirja ei ole huono, mutta kuulemieni puheiden perusteella olin kuvitellut sen paremmiksi kuin se loppujen lopuksi oli. Kyllä se mielestäni silti on klassikon aseman ansainnut. 3½/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että asiattomia kommentteja ei julkaista.