sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heinäkuussa lukemani kirjat

Taas on tullut aika kertoa, mitkä kirjat luin tässä kuussa. Ensimmäisenä vuorossa oli suomalainen dekkari, jonka lukemisen aloitin jo kesäkuussa:
Reijo Mäki: Vares – Valkovenäläinen
Hämärä huhtikuun ilta, varjoisa rantapolku ja verenhimoinen katse, joka seuraa kulkijaa... Näin päättyy dekkarikirjailija Juhani Oxbackan elämä. Vares on mukana saattamassa miehen arkkua krematorioon.

Kuka on veriteon takana? Mahdollisia murhamotiiveja on liikaakin. Onko taustalla Oxbackan kärjekäs kirjailijanura? Vai liian vauhdikas yksityiselämä? Millä asialla dekkaristi liikkui edellisenä syksynä itärajan takana, ja miten matkaan liittyy salaperäinen "Valkovenäläinen"? Entä kenen laskuun työskentelevät Samuli Sekametsä ja Icke Istid – Turun alamaailman tylyt hanslankarit?

Vyyhti on sotkuinen, eikä mikään ole sitä, miltä näyttää. Väkivallan ruuvi kiristyy. Juuri kun Vares on lähellä ratkaisua, roistojahti käy hengenvaaralliseksi. Ehtiikö hän toimia ennen kuin ruumiita tulee lisää?

Valkovenäläinen tuntui aluksi todella pitkästyttävältä. Kirjassa alkoikin tapahtua kaikkea mielenkiintoista, kun sitä oli luettu yli 200 sivua. Vaikka kirja tuntui puuduttavalta, se oli silti samaan aikaan mielenkiintoinen, minkä takia sitä oli pakko lukea koko ajan. Valkovenäläinen ei missään tapauksessa ole huono kirja, vaikka parempiakin Vares-sarjan teoksia olen lukenut. Parhaimmillaan teos on melko lopussa, kun tapahtuu yllättävä juonenkäänne. 4/5 

Vareksen jälkeen siirryin tietokirjan pariin. Kyse oli tästä elämäkerrasta:
Jens Andersen: Astrid Lindgren – Tämä päivä, yksi elämä
Tanskalainen Jens Andersen sai harvinaisuuden tilaisuuden perehtyä Astrid Lindgrenin ennen julkaisemattomaan kirjeenvaihtoon ja päiväkirjamerkintöihin. Tuloksena on vahva muotokuva ristiriitaisesta ihmisestä, jota ajoi eteenpäin poikkeuksellinen mielikuvituksen lahja sekä luja tunne oikeasta ja väärästä. Mitä kirjailija lopulta kuitenkin ajatteli kaikesta saamastaan maineesta ja kunniasta? Kuka hän oikeastaan oli? Antoiko hän koskaan itselleen anteeksi poikansa hylkäämistä?

Minulle jäi Andersenin kirjoittamasta elämäkerrasta hieman ristiriitainen olo. Älkää käsittäkö väärin, pidin kirjasta kyllä. Olisin kuitenkin toivonut, että Lindgrenin kirjoittamista lastenkirjoista olisi kerrottu enemmän. Ainoastaan Pepistä, Veljeni, Leijonamielestä, Eemelistä ja Ronjasta kerrottiin enemmän, kun taas jotkin teokset mainittiin vain ohimennen; näihin kuuluvat mm. Marikki ja Yksityisetsivä Kalle Blomkvist.

Yksityiselämä sen sijaan käytiin läpi yksityiskohtaisesti aina Lindgrenin syntymästä, Lars-pojan syntymästä ja hylkäämisestä sekä aviokriisistä asti. Vaikka jonkin verran rakastetun lastenkirjailijan elämästä jo ennen tämän kirjan lukemistakin tiesin, minulle tuli yllätyksenä mm. se, että Astridin veljellä Gunnarilla oli läheiset välit Urho Kekkoseen ja se, että Astrid teki kirjan yhdessä toisen lempikirjailijani Tove Janssonin kanssa! :O

Lindgrenin fanien – ja yhtä lailla muidenkin – kannattaa lukea tämä kirja, vaikka jotkin kirjat valitettavasti jäävätkin vähälle huomiolle. 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että asiattomia kommentteja ei julkaista.