sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Huhtikuussa lukemani kirjat

Esittelen huhtikuussa lukemani kirjat poikkeuksellisesti nyt näin toukokuun ensimmäisenä päivänä. Viime kuussa sain luettua kolme kirjaa. Niistä ensimmäinen kuului lajityyppiin, jota en todellakaan yleensä lue. Kyse oli nimittäin romanttisesta hömppäkirjallisuudesta. Kirja oli tällainen:
Marian Keyes: Naura, Claire, naura
Onnellinen paluu kotiin, rakastavan puolison kohtaaminen ja uusi, hellyttävä tyttövauva olisivat olleet parasta Clairen elämässä. Sen sijaan Clairen aviomies James jättää heidät Denisen takia. Denisen, joka asuu samassa talossa kaksi kerrosta alempana, on naimissa eikä ole edes laiha!

Sydän murskana Claire pakkautuu vaippakassin ja vauvan kanssa lentokoneeseen. Hän matkustaa oudon perheensä luo Dubliniin. Saippuasarjoja katsova äiti, hiljainen isä ja pikkusiskot – kaunis miestennielijä Helen ja hieman hurahtanut Anna – antavat tuoreen äidin hukuttaa murheensa vodkaan ja potea masennustaan. Vähitellen elämä alkaa kirkastua. Asiaa edistää myös syntisen nuori ja komea Adam, jonka Claire löytää Helenin kokoelmista. Kun James sitten viimein tulee järkiinsä, häntä odottaa melkoinen yllätys.

Kuten alussa mainitsin, en yleensä lue tämän tyylisiä kirjoja. Päätin kuitenkin tarttua tähän kirjaan, koska sain sen joululahjaksi parhaalta ystävältäni. Kirja oli ihan mukavaa hömppää ja toi vaihtelua dekkareita ahmivan naisen lukuelämyksiin. :)

Pidin erityisesti kirjailijan huumorista, joka on hyvin saman tyylistä kuin omani. Loppuratkaisun oikeastaan arvasi ennalta, mutta se ei haitannut ainakaan omaa lukuelämystäni. Jos pitää tämän lajityypin kirjallisuudesta, tämä voi olla hyvä vaihtoehto aloittaa. :) 3/5

Saatuani tuon nauruhermoja kutkuttavan kirjan luettua siirryin takuuvarmaan hittiin: ruotsalaiseen dekkariin:
Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä
Kesävalmistelut idyllisessä Gotlannissa saavat ikävän käänteen, kun rannalta löytyy naisen ruumis. Kun toinen ruumis löytyy, rikospoliisille ilmenee, että kyse ole vain aviomiehen mustasukkaisuudesta. Gotlantilaiset ovat peloissaan ja kesävieraat muuttavat suunnitelmiaan. Valitseeko murhaaja uhrinsa satunnaisesti vai onko hänellä jokin kaava? Kuka on seuraava uhri?

Mari Jungstedt oli minulle nimenä tuttu kirjailija, mutta tämä kirja oli hänen kirjoittamistaan ensimmäinen, johon tartuin. En tiedä, oliko sattumaa, että Jungstedt oli maanmiehensä Johan Theorinin tavoin valinnut tapahtumapaikaksi Gotlannin. :) Jungstedtin esikoisteos ei ollut erityisen jännittävä, mutta sitä oli mielenkiintoista lukea. Koska kappaleet olivat lyhyitä, kirjaa luki paljon kerralla. ;)

Myönnän, että minulla ei ollut mitään hajua murhaajasta tai motiivista. Ne selviävät melko lailla kirjan loppuvaiheessa. Murhaaja siis oli minulle todellinen yllätys. Hän oli se, josta ainakin itse olisin sitä vähiten uskonut.

Pidin lukukokemusta miellyttävänä, joten eiköhän Jungstedtin muutkin kirjat tule jossain vaiheessa luettua. :) 4/5

Jungstedtin kirjan jälkeen aloin lukea englanninkielistä kirjaa:
Rosamund Lupton: Sister
Kun New Yorkissa asuva Beatrice kesken sunnuntailounaan saa äidiltään kammottavan puhelun siitä, että pikkusisko Tess on kadonnut, hän varaa ensimmäisen lennon kotiin Lontooseen. Tottuessaan Tessin katoamisesta vallitseviin olosuhteisiin Beatrice on ällistynyt tajutessaan, miten vähän hän oikeastaan tiesi siskonsa elämästä – hän ei myöskään ole valmistautunut kaameisiin totuuksiin, jotka hänen pitää nyt kohdata.

Poliisi, Beatricen kihlattu ja jopa tyttöjen äiti ovat hyväksyneet Tessin menetyksen, mutta nainen itse kieltäytyy päästämästä irti. Hän lähtee vaaralliselle matkalle selvittämään totuutta seurauksista välittämättä.

Tämä Rosamund Luptonin esikoisteos on ilmestynyt vuonna 2012 suomeksi nimellä Sisar. Päätin kuitenkin lukea kirjan englanniksi.

Sister on kirjoitettu kirjeen muotoon, vaikka se ei ilmene kuin alussa ja lopussa. Kirjassa on kaksi aikatasoa: toisessa eletään välitöntä hetkeä Tessin katoamisen jälkeen, toisessa Beatrice kertoo tapahtumista lakimiehelle.

Pidin Luptonin kerronnasta, vaikka toisinaan kyllästyin turhiin jaarituksiin. Kirjassa oli kuitenkin jotain ihmeellistä vetovoimaa, jonka takia minun oli pakko lukea kirja loppuun asti. Minua häiritsi kirjassa eniten sen loppuratkaisu. Toisin kuin monet muut en pitänyt siitä yhtään. Se olikin syy, miksi alensin kirjan pisteitä.

Omistan toisenkin Luptonin kirjan, joten annan kirjailijalle vielä toisen mahdollisuuden. Ellei se vakuuta minua loppuratkaisullaan tai muutenkaan, omaltani osaltani olen tämän naiskirjailijan kirjat lukenut. 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)