torstai 31. joulukuuta 2015

Joulukuun kirjat

On aika tehdä tämän vuoden viimeinen kirjaesittely! Jouluvalmisteluista huolimatta luin tässä kuussa jopa neljä kirjaa.

Ensimmäisenä oli vuorossa kirja, jota aloin lukea jo marraskuussa:
Patricia Cornwell: Tomuksi ja tuhkaksi
Kadoksissa olleen insinöörin ruumis löytyy maailman arvostetuimpiin kuuluvan teknillisen alan yliopiston MIT:n puistoalueelta. Ruumis on tomun peitossa, jonka uv-säteet saavat hehkumaan räiskyvissä väreissä.

Epäilyt kääntyvät Washingtonissa riehuvaan sarjamurhaajaan. Profiloijana työskentelevä Kay Scarpettan aviomies Benton Wesley arvelee, että jotkin tahot USA:n hallinnossa eivät edes halua murhaajan jäävän kiinni.

Mielestäni Kay Scarpetta -sarja on huonontunut vuosien saatossa. En kuitenkaan voi olla lukematta sitä. Tämäkin kirja on tuttua Scarpettaa. Kirja ei ollut missään vaiheessa mitenkään pelottavaa tai jännittävää luettavaa, mutta oli mielenkiintoista arvella murhaajaa.

Aiempien sarjan kirjojen tapaan en arvannut pahista tälläkään kertaa. Ainakaan paria aiempaa kirjaa, joissa on ollut juonenkäänteitä, mielenkiintoisempi tämä ei ollut, mikä on ehkä vähän harmikin. 3/5

Seuraavaksi tartuin tähän kirjaan:
Torey Hayden: Häkkipoika
Kevin oli lopettanut puhumisen 7-vuotiaana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Arkiset asiat peseytymisestä vaatteiden vaihtamiseen herättivät hänessä kauhua. Kun Kevinin käyttäytyminen ei näyttänyt muuttuvan, apuun kutsuttiin Torey Hayden. Pikkuhiljaa jäi alkoi sulaa. Kevin osoitti olevansa paitsi nopeaälyinen myös pohjattomasti vihaavansa isäpuoltaan.

Löysin paikallisesta kirjastosta yhden Haydenin kirjan, jota en ollut vielä lukenut: Häkkipojan. Järkyttävyydestään huolimatta kirja oli todella vavahduttava ja vaikuttava lukuelämys. Lukiessani tätä tulin miettineeksi, miten vanhemmat voivat olla niin julmia ja välinpitämättömiä omia lapsiaan kohtaan. Kirja oli niin mukaansatempaava, että oli hetkiä, jolloin en olisi malttanut laskea sitä käsistäni. Tämä oli yksi parhaimmista kirjoista, mitä olen Haydeniltä lukenut! 5/5

Häkkipojan luettuani siirryin kokonaan toisenlaiseen maailmaan:
Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu
Mies juoksee henkensä hädässä halki Tampereen keskustan. Siitä huolimatta hän ei suostu paljastamaan poliisille vainoajansa nimeä. Pian mies joutuu tahallisen päälleajon uhriksi, mutta pakenee paikalta pahoin loukkaantuneena. Se saa komisario Sakari Koskisen ymmälleen. Miksi mies on hiljaa, vaikka tietää olevansa hengenvaarassa?

Samanaikaisesti Tampereen poliisia työllistää naisia ravintolassa vainoava mies, jonka uhreiksi joutuneet heräävät seuraavana aamuna oudoista paikoista eri puolilta kaupunkia. He eivät kuitenkaan ole joutuneet hyväksikäytön uhreiksi. Se herättää poliiseissa pelon, onko muutaman vuoden piilossa pysynyt pihkahiippari palannut.

Sakari Koskisen työtaakkaa ei helpota myöskään se, että hänen läheisen työkaverinsa kadonneen tyttären etsinnät käyvät yhä epätoivoisemmiksi.

Kirja ei ollut paras Koskisesta kertova kirja, muttei myöskään huonoin. Vaikka tuntuikin siltä, että kirja polkee aika paljon paikoillaan, se oli samanaikaisesti myös mielenkiintoista luettavaa. Mielestäni kiinnostavinta luettavaa oli Koskisen työkaverin tyttären katoamiseen liittyvät jutut. Loppua kohti kirja sai jännittäviä puitteita ja jopa juonenkäänteen. Kirja oli miellyttävä lukuelämys. 3½/5

Neljännen tämän kuun kirjan lukemisen lopetin vasta kaksi päivää sitten:
Mary Higgins Clark: Yksin vain
Zan Moreland on menestyvä manhattinilainen sisustussuunnittelija, mutta todellisuus hänen menneisyyttään varjostaa järkyttävä tragedia. Kaksi vuotta aiemmin Zanin 3-vuotias poika kidnapattiin Keskuspuistossa lapsenvahdin nukkuessa. Nyt joku yrittää lavastaa Zanin syylliseksi tapahtumaan. Nainen tajuaa, että hänellä on kaksoisolento. Miten saada muut uskomaan, että hän on järjissään ja puhuu totta?

Vaikka pidän Mary Higgins Clarkin kirjoista, oli vierähtänyt varmaan pari vuotta, kun viimeksi luin hänen kirjansa. Etsiessäni kirjastosta jotain mielenkiintoista luettavaa tulin eksyneeksi Higgins Clarkin kirjojen pariin. Monista kirjoista päädyin tähän kirjaan, koska juoni kuulosti mielenkiintoiselta. Ja sellainen se olikin!

Jo kirjan alussa lukijalle tehdään selväksi, että Zan ei ole lapsensa sieppauksen takana. Sen enempää juonipaljastuksia kertomatta totean, että Zanilla on kuin onkin kaksoisolento. Kidnappauksen toimeksiantaja selviää kirjan loppusivuilla. Jo ennen paljastusta olin kuitenkin arvannut, kuka on kaiken takana.

Pidin tästäkin Higgins Clarkin kirjasta. Ellet ole tutustunut naisen kirjoihin, tästä on mainio aloittaa! :) 5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että asiattomia kommentteja ei julkaista.