keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syyskuussa lukemani kirjat

On aika esitellä, mitä kirjoja tuli tässä kuussa luettua! Työttömyydestä ja huonosta tv-tarjonnasta johtuen luin tässä kuussa jopa kolme kirjaa. :D

Ensimmäisenä lukaisin kirjan, jonka lukemisen aloitin jo viime kuun puolella:
Karin Slaughter: Rikollinen
Vuonna 1975 Atlantassa murhataan huumekoukkuun jääneitä ilotyttöjä, eikä kukaan tunnu välittävän – paitsi nuoret poliisit Amanda Wagner ja Evelyn Mitchell. Naisten sitkeyttä ei katsota kuitenkaan hyvällä. Amerikka 1970-luvulla on miesten maailma, jossa seksismi ja rasismi kukoistavat niin kadulla kuin poliisilaitoksella.

Lähes 40 vuotta myöhemmin paljon on muuttunut – yhtä asiaa lukuun ottamatta. Sama murhaaja kylvää taas kauhua kaupungissa. Tällä kertaa Amandan ja Evelynin lisäksi peliin vedetään Will Trent. Hänellä ei vain ole aavistustakaan, miksi.

Rikollisessa on mielenkiintoinen asetelma: 1970-luku ja nykyhetki. Itselleni mielenkiintoisempaa luettavaa oli 1970-luku. Kirja myös eroaa sarjan aiemmista osista siinä, että pääosiin on nostettu nuoret Evelyn ja Amanda.

Kirja tempaisi ainakin minut mukaansa. Se oli todella mielenkiintoinen ja herkullinen luettava! :) Kirja toi myös kivaa vaihtelua sarjaan ajan vaihtuvuudella ja uusilla päähenkilöille. Vihjaisen vielä, että syy Willin on sekoittamiseksi juttuun mukaan selviää vasta kirjan viimeisillä sivuilla. ;)

Jos Karin Slaughterin kirjat ovat sinulle vielä uusi tuttavuus, suosittelen lukemaan sarjan aiemmat osat ensin. Jos olet kuitenkin jo lukenut aiemmat osat, mutta tämä kirja on lukematta, suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähänkin! 4/5

Sitten kirjaan, jonka luin Rikollisen jälkeen! Luin pitkästä aikaa Kjell Westön kirjan:
Kjell Westö: Kangastus 38
Asianajaja Claus Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävät moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista.

Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkokerho, joka kokoontuu väittelemään politiikasta. Kun kerho kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa.

Rakastan Kjell Westön kirjoja; oli siis kiva huomata, ettei tämäkään kirja ollut pettymys. Tosin ei tämä vedä vertoja kirjoille Leijat Helsingin yllä ja Missä kuljimme kerran eikä todellakaan ole niin hyvä kuin Westö-suosikkini Älä käy yöhön yksin. Jotain kahlitsevaa Westön kirjoitustyylissä kuitenkin on; jokaisen kirjan jälkeen minulle on tullut olo, että voisin lukea sen saman tien uudelleen.

Aiemmista kirjoista poiketen en heti tajunnut pääosan hahmoa. Mitä enemmän luin, sitä enemmän aloin ymmärtää Matildaa – ja sääliä häntä. Kirjan loppuvaiheilla selviää, että Matildalla ja Clausilla on yhteinen tuttu. Lue, niin tiedät, kenestä puhun. ;) 4/5

Westön kirjasta toivuttuani tartuin ihan erilaiseen kirjaan. Tartuin nimittäin kotimaiseen dekkariin:
Seppo Jokinen: Sana sanaa vastaan
Vappu Ilmi Inkeri Nurminen on ehtinyt täyttää 80 vuotta juuri ennen kuolemaansa – tosin hänet löydetään asunnostaan vasta kaksi kuukautta myöhemmin. Vaikka kuolemantapaus todetaan luonnolliseksi, Koskinen vainuaa yksinäisen ja unohdettuna kuolleen vanhuksen taustalta vuosikymmenien takaisen murhenäytelmän, joka odottaa vieläkin selvittämistään.

Samaan aikaan kaupungissa käydään kiistaa vanhan talon purkamisesta. Juuri ko. rakennuksen pihasta löytyy miehen ruumis, ja suojelua vaativat aktivistit vaikuttavat tavalla tai toisella osallisilta tekoon. Koskisen on vaikea uskoa sitä, ja hän päättää selvittää molemmat tapaukset perin pohjin. Tuore ja ylläettäen syntynyt ystävyys antaa hänen työhönsä ihan uutta voimaa.

Sanaa sanaa vastaan on tuttua ja turvallista Koskista. Kirjaa oli mielenkiintoista lukea, enkä arvannut kummankaan tapauksen tappajiakaan. Silti tästä kirjasta puuttui jotainen osaa selittää, mitä. Ehkä se ei vain ollut ihan niin hyvä kuin aiemmat osat. Kirja ei silti missään tapauksessa ole huono. Koskisen fanien kannattaa lukea tämä, ellei ole niin jo tehnyt. 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että asiattomia kommentteja ei julkaista.